perjantai 3. lokakuuta 2008

Vilkkusilmaa


Tassapa sahkoposteja kiertava kaavio eilisesta debatista. Melko hassu, etten sanoisi.

Keuhkopohoinen kirsu vilkuttelee ameriikasta *hei vaan*. Kun on joskus ollut puhetta herra Murphysta – ja siita, kuinka koskaan ei pitaisi sanoa mitaan aaneen. Mainostin suunnilleen keskiviikkona, paikallista aikaa aamulla, sita etten jaksa muistaa koska viimeksi ollut sairaana. Ja kuinkas sitten kavikaan..? Nyt on niin pirullinen hakkaava yska, ettei paremmasta valia. Ja viluttaakin. [Ainakin iltaisin.] Ja huomenna pitaisi Amtrakoida Nykkiin – eika yhtaan ehtisi vaan sairastaa. Enka aiokaan. Aloitin eilen kostotoimenpiteina vara-antibioottikuurin keuhkotautia vastaan (olenhan pateva laakari) – ja toivon kovasti, etta tauti kaikkonee takavasemmalle seuraavan 24h aikana. Which I’m sure it will.

Eilista debattiakaan en siis nahnyt (kun piti ohimennen ottaa 11h younet) – paitsi tanaan klippeja JuuTuubista. Aika paljon hihitytti alaskalaismomin huutelut kaljatolkki-Joesta ja jaakiekkoaideista - silmaniskuista ja jatkuva papereistalunttaamisesta nyt puhumattakaan. Mutta valitettavasti ihan odotetunlaista mokausta ei tainnut siita keskustelusta irrota. Toisin kuin rouvan haastatteluhetkesta Katie Couricin kanssa. Seriously, jos ette viela ole juutuubanneet patkaa, missa Saturday Night Live parodioi tuota haastattelua, niin suosittelen lampimasti kokeilemaan. Kerrassaan vitsikasta.

Ja vitsikkyydesta puheenollen. Ma saan varmaan jonkun anti-ihmisen palkinnon kohta. Aamun tyomatkalla tervehdin kylla onnistuneesti tuttua (lue: jo kolmatta paivaa vastaantullutta) koirankusettajaa. Mutta meinasin paskoa paalleni JA taisin bonuksena ihan nakyvasti pyorayttaa silmiani, kun ihan-hauskannakoinen vastaantulija katsoi silmiin, hymyili JA nosteli kulmakarvojaan ohikulkiessaan. Meinasin huutaa peraan, etta poyristyksessani ei ole mitaan henkilokohtaista – maa olen vaan Suomesta ja taysin tottumaton siihen, etta ohikulkijoihin kiinnitetaan minkaanlaista huomiota.

Eittamatta meni hihittelyksi koko loppumatka. Ja vahan viela toissakin, kun sain kasiini niin vitsikkaita kuvia meidan gaalasta.

Mukavaa viikonloppua. Ja pitakaa peukkuja, etta loydan itseni Penn Stationille, sielta Jamaicalle ja viela lopuksi lentokentalle vastaanottokomiteaan.

3 kommenttia:

Kaisa F kirjoitti...

Vakiokommentaattori tässä hei,

Jamaica? Mitämitä? Ai niinku Jamaica ai niinku se paikka nimeltä Jamaica? Hä?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti vinkistä, se SNL pätkä oli aika hulvaton, mutta pakko sanoa että se alkuperäinen haastattelu oli vielä hauskempi. Minustakin voisi tulla poliitikko Ameriikassa, koska osaan laittaa englannin kielen sanoja putkeen muodostamatta yhtäkään ymmärrettävää lausetta. Suomen seuraava Aarne Tanninen, muista pitää meidät ajantasalla :) t. Anne AP

Kirsi kirjoitti...

KaiFa - ei sentaan. Jamaica on metropysakki, josta paasee vaihtamaan lentokentalle vievaan AirTrainiin. Oliskin paassyt Jamaika-Jamaikalle. Snif.