tiistai 18. marraskuuta 2008

50 asiaa minusta (1-14)


En jaksa nyt miettia mitaan ajankohtaisen napakkaa lausuntoa elinymparistostani (johtuen lahinna paahani pesiytyneesta rakakeskittymasta - ei kulje henki, eika siis ajatuskaan. Kauhia nuha. Yyh.). Jatkan siis blogistaniassa kiertavaa "50 asiaa minusta" haastetta. Ainakin vesikeksi ja norpatti ja ville on aiheesta viime paivina bloganneet.

[Tassa vaiheessa valikysymys - onko naiden mun asioiden oltava ns. uusia? Eli sellaisia faktoja meikalaisesta, joita kukaan ei muka viela tieda..? Aah. Samaan konkurssiin nyt kaikenlaista.]

1. Leivoin elamani ensimmaisen mansikkakakun ihan itse [oikeasti!] 9 vuoden viisaassa iassa. Aiti pyoraytti juhannuksen 1988 kunniaksi pojan sukuun - ja allekirjoittanut juhlisti tapahtumaa itsetehdylla mansikkakakulla. Yksi vietiin synnytyslaitokselle ja toinen lahti mukana juhannuksenviettopaikkaamme Autioon, Utajarvelle. Kotimme paivittaista ruokahuoltoa olen hoitanut 14-vuotiaasta saakka.

2. Muistan lukuisia merkittavia yksittaisia hetkia elamastani, ihan kuten eilisen. Pystyn palauttamaan mieleen tuolloin kaytyja keskusteluita, tuoksuja, omia ajatuksiani, hammentavalla tavalla. Esimerkkeina mm. puhelun isilta 6.10.1994, etta olin saanut vaihtariksihyvaksymiskirjeen nykyiselta tyonantajaltani. 14.11.1998 ajamani kolarin, 13.8.1999 postilaatikosta loytamani hyvaksymiskirjeen Vaasan yliopistosta. Ja niin edelleen...

3. Kirjoitin varhaisessa nuoruudessani kirjaa. Kasin, ruutuvihkoon. Istuttiin siskon kanssa kesalomalla vaikka kuinka monta paivaa puussa (hmm. I know. Tuntui jotenkin taiteelliselta tuolloin moinen idea. Ala kysy enempaa!) Tarina oli luonnollisesti melodramaattinen eepos neljasta orpolapsesta. Aiti sai ilmeisen hyvat naurut aiheeseen tutustuessaan - ja onneksi luomus on sittemmin kadonnut maan paalta. Ei tarvitse enaa kuolla myotahapeaan.

4. Lapsuusmuistoihin kuuluu myoskin keittion ikkunan edessa leikitty Patakakkonen (selostettiin leipomisia nakymattomalle kameralle) ja toivekonsertteja mukaileva oma radio-ohjelma, jota nauhotettiin c-kaseteille. Mainoksineen kaikkineen.

5. Olin ysiluokkaan asti (steinerkoulussa) luokkamme armoton hikari. Ja opettajien suosiossa, kun muihin kasiluokalla iskenyt valtava [ja ihan kasittamattoman alyton, oikeasti] angst ei juurikaan meikalaista hetkauttanut. Istuinpa siis kerran jos toisenkin yksinani mm. saksan-luokassa, kun kaikki muut (!) olivat ankeytyneet opettajaa piiloon a) kaappiin tai b) komeroon. Luokkabileisiin allekirjoittanut soitettiin paikalle huolehtimaan muista kanniaalioista - tai tekemaan ruokaa.

6. Olen aina kadehtinut ihmisia, jotka osaavat tanssia. Lieneeko nuoruusajan traumoja oululaisdisko Party Zonesta, mutta edelleenkin pistaa silmaan ne tyypit tanssilattialla, jotka tuntuvat olevan kuin kotonaan. Tai siis pistaisi, jos joskus kavisi jossain.

7. Olen peruslaiska ihminen. Todella. Hyvana paivana innostuksellani ei ole rajaa, mutta esimerkiksi matikassa en koskaan jaksanut pinnistella tarpeeksi (kun ilmankin parjasi. Huonosti.). Niinpa esimerkiksi kirjoitin matikasta kahdesti (!!) pistetta vaille M:n. Heh. Siivotakaan en viitsi, jos ei ole ihan pakko. Hiiren-pelko persiissa olen kuitenkin ottanut tavaksi tiskata joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Kauhian aikuista.

8. En aina jaksa puhdistaa naamaa illalla. Johdannainen siis edelliseen kohtaan. Koska meikinpuhdistukseenhan kuluu ihmisella ehka yhteensa yksi minuutti paivassa. Enka myoskaan kayta hammaslankaa, vaikka muutama kuukausi takaperin investoinkin lahes 400 euroa suuni terveyteen. Tyhma paa, tyhma suu.

9. Mulla ei ole koskaan ollut nettiyhteytta kotona. Talla hetkella teoriassa olisi, mutta kun tietokone ei toimi - niin pelkalla nettiyhteydella nyt sinallaan ei juurikaan ole mitaan arvoa. Ja ihan hyvin olen parjannyt (tyonantajalta varastetulla bloggausajalla) tahankin asti...

10. Mulla oli ihan jarjeton vauvakuume noin vuosi sitten. Ehka vahan vielakin - naen usein unia siita, etta olen raskaana - tai, etta minulla on lapsi. Huvittavintahan tassa on se, etta ma en oikeasti ole koskaan uskonut mihinkaan biologisiin kelloihin, mutta niinpa vaan tuntui taannoin joka toisen vastaantulijan olemus kaantavan ajatukseni maailman tayttamiseen vauvoilla. [Onneksi jarjen aani kuuluu viela kauemmaksi - ihan tarpeeksi on huolehdittavaa itsessakin tallaisenaan. Puhumattakaan pienesta, kiharatukkaisesta ameriikan-tuliaisesta. Hih.]

11. Olen oikeasti huono ihminen kertomaan Itselleni Tarkeista Asioista. Puhun kylla paljon, mutta useimmiten jostain muusta kuin henkilokohtaisuuksista. Pelkaan kai liikaa haavoittavani itseani avoimuudellani. Uskaltaisin kuitenkin vaittaa, etta ystavani sanovat tuntevansa minut hyvin. He eivat vaan valttamatta ole huomanneet, etteivat oikeasti tieda paljonkaan mun henkilokohtaisista asioistani, tykkaamisistani tai ahdistuksen aiheuttajista. Hih.

12. Mulla on kolme persoonaa. [Ei aiti, ei sillai skitsofreenisesti. Olen vaan olemukseltani erilainen eri piireissa.] Koti-kotona Oulussa olen se lihapullantuoksuinen tati, joka laittaa ruokaa ja jarjestaa ja kokkaa ja sulattaa pakastimia ja puuhastelee aamusta iltaan jotain. Ei aina pelkastaan mielellaan - valilla vain siksi, etta on pakko. Ja kaikki multa sita olettavat. Kuljen taskut taynna nenaliinoja ja pillimehuja, seka tuusaan pikkupoikien kanssa. Opiskeluaikojen ystavat puolestaan tuntevat baarikarpas-kirsin, joka riekkuu baarissa pilkkuun snapseja ja jatkoja huudellen - ja tarvittaessa vehtailee kolmenkin eri kundin kanssa saman illan aikana. [Ja joka ainoa kerta, poytakirjaan merkittakoon, lahti myos kotiinsa yksin.] Helsingin-ystavat tunnistanevat parhaiten koordinaattori-kirsun, joka jamakan aidillisella otteellaan huolehtii kongressijarjestelyt ja tanssiaiset. Ja osaa lietsoa juhlamielta ymparistoonsa. Mutta on olemukseltaan kaikkea paitsi kevytkenkainen - nuorisolaisten silmissa jo sanalla sanoen ehka tadihtava. Joka ei pelkaa neuvoa lahimmaisiaan Elaman Suurissa Kysymyksissa.

13. Itken aarimmaisen helposti nykyaan. Elokuvissa, mainoksille, kirjojen niiskuttaville kohdille - hyvastijatoista nyt puhumattakaan. Olen ehka allerginen lentokentille, kun pelkka lahtemisen ajatus saa monesti itkuhanan auki. Olen myos lahjakkaasti itkettanyt kansaa. Satapaisia nuorisolaisjoukkoja - tai yksittaisia pullonpyoritysystavia. Mutta ainakin voi sanoa tuntevansa jotain, kun nyyhkyttaa hysteerisesti tanssiikirkanhaudalla -ohjelman finaalille. Hih.

14. Olen paatumaton mustavalkoinen kyynikko. Tefloniksikin joku sanoisi - itkettymisen lisaksi muu tunneilmaisu on kohdallani ehka hieman rajallinen. Uskon harvoin ihmisten haluavan toisilleen vain ja ainoastaan hyvaa. En voi kasittaa edustamani jarjeston kohderyhman (eli lukioikaisten) asennemaailmaa - enka sita, kuinka fiksut ja filmaattiset ihmiset kituvat puolinaisissa parisuhteissa yksinjaamista pelatessaan. "Kaikkihan tietaa, mita kirsi miehista ajattelee" on useammankin kundin suusta muutama vuosi takaperin kuultu totuus. [Hihityttaa vahan edelleen.] Enhan ma miehista ajattele pahaa - vaan huonosti kayttaytyvista ja ajattelemattomista ihmisista.

-- jatkoa seuraa. Ehka.

ps. nyt kotiin tekemaan salaattia huomiselle Kiitospaivan nyyttikestille. Toissa on siis taas kinkerit, mikas sen mukavampaa. Itse Kiitospaivaahan vietetaan vasta ensi viikolla. Siis silloin, kun eraskin allekirjoittanut leikkii koulutusta Berliinissa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoista luettavaa elämästä DCssä. Kirjoitukseesi tuntuu jäävän koukkuun, etenkin kun luin tänään kaikki jutut Heinäkuusta lähtien. Jatka samaa rataa niin elämässä kuin blogissa..

t.nimim. Toinen ulkomailla asuva sinkku

Kirsi kirjoitti...

Heippa vaan anonyymi ulkosuomalaiskollega (ilmeisesti all the way from England, jos statistiikkoja yhtaan osaan tulkita..?! Hih. Nimimerkilla Neiti Etsiva.)

Kiitokset kommenteista - ma kiivaasti yritan tasapainoilla blogistaniassa jossain itsepaljastelun ja ameriikan-taivastelun valimaastossa. Mutta tervetuloa takaisin - ja jatahan puumerkkia toistekin!

Kalu kirjoitti...

1. Lapsityövoimaa!
2. Muistatko minne mun muisti hävis? Ehkä se palaa myöhemmin, pohjaan.
3. Toivottavasti et itte tuhonnu itsesensuuri-iskussa. Olis ollu ihan mielenkiintosta lukea.
4. Mekin ollaan tehty kuunnelmia ja C-kasetit löytyy vieläkin! En tiedä mikä oli kasettien nimeämisperuste: Leipäpäkki (ilmeisesti Playback) ja "Kuppalaiva" (I have no idea on this one)
5. And still going strong
6. Kumpi on parempi: Micahel Jackson vai MC Hammer?
7. Tervetuloa kerhoon. Hyperaktiivisuus on sairaus
8. Mulla ei oo mitään sanottavaa tähän
9. Hanki netti ja hiisipeli. Lopeta eläminen
10. Harmoonit hyrrää. Onnea soccer mom -projektille!
11. Niinhän SÄ luulet tai haluat itsellesi uskotella ;)
12. Kunnon jakomielitauti on elämän suola. Senkin Lulu!
13. Don´t cry for me Argentina
14. Tervetuloa kerhoon, edelleen

15. BRING IT ON!
13.