perjantai 21. marraskuuta 2008

50 asiaa minusta (30-38)

Ja kun nyt on tanne saakka paasty, niin loppuun vaan - samalla sykkeella.

30. Pelkaan ampiaisia. Ja ennen kammosin myos ukkosta. Seka satunnaisesti lentamista. Kahden viimeisen kohdalla on tosin jonkinnakoinen jarjen aani kuuluvissa - ampiaisten kohdalla ei ollenkaan. Yyyh ja allotys.

31. Mua vituttaa Amerikassa ehka eniten tan maan ihan kasittamaton takapajuisuus tietyissa (erityisesti teknologisissa) jokapaivaisissa asioissa. Vuokranmaksu nyt esimerkiksi. Jokakuinen tilisiirto menee nyt siis niin, etta aina kuun 5. paivana pankinseta mun pankissa lahettaa vuokranantajasedan pankintadille itsekirjoittamansa shekin (fyysisesti Washingtonista Teksasiin). Jonka pankintati siella sitten laittaa vuokranantajan tilille. Oikeasti. Ei voi tehda elektronista siirtoa, kun sita ei voi tehda pankista toiseen. Alkaaka kysyko, etta miksi.

32. Mulla on huonot keuhkot. Silloin harvoin kun saan flunssan (keskimaarin kerran vuodessa, maksimissaan - paitsi taalla kerran kuussa so far), yska menee aina keuhkoihin. Mista seuraa keuhkoputkentulehdusta ja antibioottikuuria. Tai keuhkokuume, kuten syksylla 2004. Hups.

33. En pida kaljasta. Enka allomakeista paarynasiidereista. Muuten olen alkoholin suhteen hyvin kaikkiruokainen. Ja loyhaperainen.

34. Ikavoin Suomesta eniten ystavien (ja sukulaisten) kanssa viisastelua. Viinilasilla tai ilman. Sita, etta voi vaan istua iltaa ja puhua pulputtaa - eika tarvitse paattaa joka lausetta johonkin nonsaleeraavaan "aaah, i don't know what that is in English.." [Puhumattakaan nyt, etta taalla olisi ihmisia, joiden kanssa voisi syvallisyyksia edes jutella. Viela.]

35. Pelkaan torjutuksi tulemista. Piste. Olen myos Hyvin Epavarma Ihminen tietyissa tilanteissa.

36. Kautta aikojen viihdyttavin ja iloiseksi tekevin hankintani so far on ollut nama periamerikkalaiset rakennekynnet. Saan niista edelleen ihan hullut kipinat. Ja ei, en edes halua kuvitella, milta omat kynnet nayttaa, jahka naista koppuroista joskus aika jattaa. Ngh.

37. Hihittelen taalla yksinani paivittain kolme-ja-puolivuotiaiden siskonpoikieni sattumuksille ja edesottamuksille, joista on tullut kiitettavalla tavalla raporttia kotikonnuilta. Onneksi on tietokonepuhelin ja webbikamera - oikeastikin!

38. Mulla on ehka universumin toiseksi pienin rakko. Tai ainakin se on ihan superepaseurapiirimainen. Tama on erityisen hyvin todistettavissa baarissa, jolloin siideripissimisen maara on vaan jotain ihan kasittamatonta. Ja jarjettoman arsytavaa.

4 kommenttia:

Vesikeksi kirjoitti...

Mulla on sitten se universumin pienin.

kati kirjoitti...

Laita kuvaa tänne sun rakennekynsistä, tahtoo nähdä ne :)

Mukavaa viikonloppua!

seiti kirjoitti...

Voin kertoa, että omat kynnet ovat karseat rakennekynsien jälkeen: ohuet ja liuskoittuvat.

Rakennekynnet on ihanat, mutta niiden pitäminen ja huoltaminen tässä maailmankolkassa on imho ihan vitun kallista, joten suuria kyyneleitä vuodattaen luovuin omistani.

Kirsi kirjoitti...

Hmmm.. Kati taalla oli kuvia aikanaan mun kynsista. On kai vielakin. Siina roadtrip to Pennsylvania -postauksessa lokakuulla. Loytaisitko sielta?

Ja joo, Seiti, voin vaan kuvitella liuskojen ja muiden maaran. Ngh. Taalla yllapitoon menee noin parikymppia kuussa - ja bonuksena paalle saa niin kovaa akryylia, etta sita ei esimerkiksi Virossa saa edes kayttaa.

Ajattelin kayda uusimassa setin viela ennen joulua, etta on sitten mukavasti lanttulaatikolle ja torttutaikinalle tilaa, minne jumittaa. Hahaha.