keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Hiljaisuutta

Piti bloggaamani amerikkalaisesta joulusta. Firman joululounaasta - ja Secret Santa -pelin paatoksesta. Angiinan ja korvatulehduksen aiheuttamasta penisilliinikuurista ja vesisateen jatkuvasta lotinasta seka orvokeista joulukuussa. Washingtonin kohonneista rikostilastoista ja perjantaina metromatkani keskeyttaneesta poliisirynnakosta [saivat puukottajan kiinni, vaikkei etsittya asetta vaunusta loytynytkaan]. Kotiinpaluun odotuksesta - ja kaikista niista toiveista, mita allekirjoittaneella on ensi viikkoja silmallapitaen.

Piti bloggaamani siis. Kunnes sain taas ystavalta Suomessa osoituksen elinpaiviemme rajallisuudesta.

Surua on vaikea pukea sanoiksi - ja lohdutusta viela hankalampi. Ei ole keinoa kertoa siita, kuinka lapikotaisin pahoillaan on ystavansa menetyksesta. Valimatkasta johtuen myos arjessa lasna oleminen on talla hetkella sanalla sanoen haastavaa. Ajatukseni matkaavat kuitenkin yli Atlantin sanattomuuttani nopeammin. Toivon voimia arkeen - ja jaksamista surun kohtaamiseen. Ennemmin tai myohemmin. Puhdistavaa itkua ja surun vaistyessa myos niita hilpeita ja hymyilyttavia muistoja vuosien varrelta.

Ja Sinulle, satunnainen lukija, toivon erityisesti mahdollisuutta hengahtaa hetkeksi ja nahda niiden arjessa lahimpana olevien kauneus ja arvokkuus. Erityisesti nain joulun lahestyessa - ala suorita piparitaloja, kinkkuja ja torttuja -tai loppumattomia joululahjaostoksia.

Kerro rakkaillesi, etta he ovat sinulle tarkeita. Huomisesta ei koskaan tieda.

Ei kommentteja: