perjantai 5. joulukuuta 2008

Neljassadas postaus


Hoksasin juuri, etta tanaan menee sitten kuparinen (tai vaikka titaaninen) rikki - kyseessa on nimittain allekirjoittaneen neljassadas postaus tanne vinkeaan blogistaniaan. Onnea kirsusein!

Kavaisin toissapaivana reklamoimassa postipakettini puutteista, turhaan. Luonnollisestikin amerikkalaisessa postissa ei toimistohiirut tee yhtaan mitaan postimerkkien myymista kummempaa, vaan allekirjoittaneen piti sittemmin reippahasti puhelimella killuuttaa ilmaisnumeron johtoportaaseen asiansa kanssa. Tietenkaan taalla kukaan ei ota myoskaan moisesta reklamaatiosta ollenkaan itseensa - komensivat ainoastaan olemaan yhteydessa paketin lahettaneeseen tahoon. Itella saa kuulemma tehda virallisen tutkintapyynnon (justihinsa juu), jonka jalkeen sitten ameriikkalaiset tekevat taalla oman raporttinsa mun seiskan ja salmiakkiaskien tamanhetkisesta kohtalosta. *huokaus* Lievasti skeptisesti siis suhtaudun taman prosessin etenemiseen, mutta we'll see. Niin kauan on toivoa, kuin on toivoa. Kai.

Katselin toissailtana ihan mahtavaa reality-sarjaa Secret Millionaire. Miljonaarimies ja poikansa pukeutuivat raasyihin (eli normaaleiden ihmisten vaatteisiin) ja jattivat partansa paivaksi ajamatta. Sitten heidan tehtavanaan oli asua slummissa kuusi paivaa ja miettia, kenelle kanssakoyhailijoista he antaisivat noin 50 000USD shekin naiden elamaa ja elinoloja parantamaan. Ihan kutkuttavan ihanaista sosiaaliporn.. eikun viihdetta - sita myotahapeaa on vaikea kuvailla, kun aikuinen mies kyynelehtii elamansa muuttuneen koyhien (!) ihmisten tapaamisen seurauksena. Ja etta kuinka nyt ahdistaa se, kuinka vaan on ihan huoletta lennellyt yksityiskoneellaan ja tarvannyt tuhansia dollareita varttitunnissa - kun sama summa kuulemma muuttaisi niin monen ihmisen arkea.

Akkia paasivat kuitenkin ahdistuksensa yli - jaettuaan kolme anteliasta shekkia (ja paljastettuaan todellisen olemuksensa), kyseinen mies poikineen hyppasi jahtiinsa ja ajaa karautti silla auringonlaskuun. Etta se siita, ja sen kestavyydesta.

Viikonloppuna ei ole tiedossa itsenaisyyspaivan juhlallisuuksia - lahinna ajattelin ottaa rauhallisesti ja huokaista huomenna. Ja sitten sunnuntaina singota kohti ostoshelvettia joululahjojen perassa. Saapa nahda. Kynnet pitaisi lisaksi vaihtaa - ja osallistua kollegan piparitalonrakennus/kaljanjuontitalkoisiin. Kun vain loytaisi taalta jostain piparitaikinaa. Ei millaan jaksaisi ryhtya vankaamaan sen valmistuksen kanssa.

Rauhallista itsepaisyyspaivaa kuitenkin kaikille sieluille. Polttelen huomenna illalla kahta kynttilaa Lexington Placella ja soitan Kari Tapio "Olen suomalaista". Or maybe not.

ps. kuva on Union Stationin perinteisesta norjalaisesta joulusta. Meinasi sokeus iskea, kun katsoin kuusta pain - se nimittain oikeasti haikaisee!!

2 kommenttia:

lartsa kirjoitti...

Sun pitää pyytää reklamaationeuvontaa Valtsikalta. Se on pitänyt yliopistollamme reklamaation perusteet- ja jatkokursseja! Tää kurssi vois olla kv-reklamointia. :-)

Kaisa F kirjoitti...

Aika yliampuva toi kuusi :D