lauantai 31. tammikuuta 2009

Varauksetonta ihailua

Olin torstaina työpäivän jälkeen täysin valmistautunut rauhalliseen koti-iltaan. Bussipysäkillä kollega sai kuitenkin mut ylipuhuttua mukaansa happy hourille. Täällä tuota nimitystä käytetään siis siitä, kun (yleensä melko suurehko) porukka kokoontuu töiden jälkeen yksille drinksuille jutustelemaan. Käytännössä yksi myös usein on yhtä kuin yksi - eli suomalaiskansallisia yllätyskännejä noista ei yleensä saa aikaiseksi.

Enihuu, ajeltiin siis metrolla ihan superjännittävään kaupunginosaan U streetille, ja hetken kuljailun jälkeen löytyi myös oikea Asian Lounge. Paikan päällä kävi ilmi, että kyseinen porukka edusti siis kollegani tiistai-illan harrastuksen (lukioikäisten mentoroinnin) koulun porukkaa - ja illanvieton tarkoituksena oli rekrytoida lisää jengiä mentoreiksi. Ihan mainio idea - olemassaolevat mentorit tapasivat toisiaan ja kyseisen koulun opettajia, toivomuksen ollessa, että kukin toisi yhden ystävän mukanaan tutustumaan toimintaan.

Istuin omena-martinini ääressä ja seurasin vierestä käsittämättömän mielenkiintoista keskustelua. Omanikäiseni, fiksut ja menestyvät lukio-opettajat olivat valinneet työpaikakseen paikallisen charter schoolin (joka saa kyllä valtion rahoitusta, mutta jossa opintovaatimukset poikkeavat public schooleista), melkoisen haastavalta alueelta. Lukioporukka ei ole menestynyt tavallisissa kouluissa - eli vaativat varmasti tämänhetkisiltä opettajiltaan melkoisesti. Hilpeitä tarinoita oli opeilla kerrottavanaan - ja kollegani sai spontaanit aplodit kertoessaan, ketä oppilaista hän kerran viikossa jeesii ja motivoi läksyjenluvussa.

Ilta päättyi Ben's Chili Bowl'iin - paikallinen diner, joka on noussut kulttiasemaan chilihodareidensa sekä niiden kuuluisien asiakkaiden ansiosta. Viime viikkojen kärkisijoilla sekä Bill Cosby että presidentti Obama.

Oli siis mukava ja silmiäavaava ex tempore -reissu. On tässä aina välillä joutunut kyseenalaistamaan omia valintojaan ja sitä, onko yhden ihmisen toimilla ihan oikeasti kuitenkaan mitään merkitystä maailmankaikkeudelle. Kyseisen koulun opettajien puheista ja teoista kävi vastaus tähänkin harvinaisen selväksi: kyllä on! Jos yhdenkin ihmisen elämään pystyy jättämään positiivisen jäljen - vaikka tsemppaamalla tätä läksyissä niin, että vaivanpalkkana on jossain vaiheessa yksi kappale lukion päättötodistuksia - niin onhan sitä siinäkin jo jotain toisen tulevaisuudelle. Aika paljon!

Ps. Ihanasti lakkouhkailu toimii myös blogistaniassa. Pitää ehkä virnistellä noille sanoille jokunen hetki täällä. Ja miettiä, kuinka esimerkiksi 'evakuointi' liittyy muhun. Paitsi eräissä beach partyissä, käytännön harjoituksina Virroilla ja muissa paikoissa... :)

Ei kommentteja: