keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Oleskelulupahakemuslomake

Taman tyopaivan antiin kuuluu seuraavia asioita.

Kello 7.15 Heratys. Takana pari tuntia vajaat younet ja yksi yollinen vessareissu liikaa. Kampan lampotila on laskenut lahemmaksi viittatoista, eli varpaita palelee villisti. Hammaspesu ja tukan harjaaminen.

7.30 Aamupalaksi kulho muroja – ja lounaan valmistelu. Piti sisallaan tolkkikeiton nostamisen kaapista marikassiin seka bagelin tayttamisen kinkulla ja juustolla.

7.40 Meikkausta ja GMA (Good Morning America) –ohjelmalle hihittelya. Taas uusia juoruja Octomomista ja sen yltiopaisesta sekavuudesta.

7.55 Tyomatkalle. Kavellen (13 min) metroon (19 min), josta bussilla (14 min) toihin.

9.00 Perilla Goldsboro Roadilla. Yhteydet pelasi talla viikolla ensimmaista kertaa – eli siis kerrankin ajoissa.

9.30 Noloa sekoilua Skypessa. Pikainen palaveri ensiksi Berniin ja sitten Brysseliin. Liikkuvaa kuvaa ja kaikkea. Taysin ilmaiseksi – mika ihmetyttaa edelleen.

10.30 Strategisesta suunnittelusta kertovan artikkelin editointia ja saksankielisille powerpointeille hihittelya. Edellisviikkoisen esitelmani nauhoituksen ihmettelya (joo, pitaa vetaa se puhe nauhalle viela kerran. Ngh.)

12.00 Lounastauko. Vertaillaan erilaisia tolkkikeittoja ja niiden suolapitoisuuksia.

12.30 BBC:n uutisista tieto Amsterdamin lento-onnettomuudesta. Yyh. Kivaa, jos loppuu koneesta kerosiini kesken kaiken... Toivottavasti ei ollut kuitenkaan syyna koneen putoamiseen.

13.15 Palohalytys. Valot vilkkuu ja universumin arsyttavin ujellus alkaa – jo toisen kerran tana vuonna. Siirrytaan arvotavaroidemme (em. Marikassi seka pomon Sveitsista tuomat suklaat) kanssa hyvassa jarjestyksessa parkkipaikalle. Odotellaan palomiehia.

13.40 Takaisin kustannuspaikalla. Aiheettoman halytyksen syyna toimistorakennuksen ylakerroksissa karahtanyt bageli. Oikeasti. Ei silti, ulkona paistoi aurinko ja oli kiva juoruta. Paluu strategia-artikkelin pariin, voi perkele.

14.45 Palaveri tulevan vapaaehtoisen kanssa (onneksi muistutti tulostaan tuntia aiemmin – olisi saattanut muuten jaada tapaaminen suunnittelematta). Nakitin sen myos muutamaan valmennukseen seka oppilasfailien kopioijaksi – kerran vapaaehtoiskoordinaattori, aina vapaaehtoiskoordinaattori.

15.00 Kollega travel-osastolta tulee hihitellen tyopisteeseeni. Etsii parhaillaan eri maiden viisumikaytannoista lisatietoja – ja arvatenkin Suomi oli tanaan kohteena. Halusi, etta lausun sanat ’oleskelulupahakemuslomakkeen taytto-ohje’. Meinasi tikahtua tikkariinsa, kun kuuli lausunta-asun – ja sen, mista ko. sana koostuu. Paljasti tykkaavansa allekirjoittaneen suomenkielisista Facebook-statuksista, kuulemma on huvina lausua niita aaneen – ja kuvitella osaavansa ne oikein!

15.10 Sama artikkelin hinkkaaminen jatkuu. Jumalaare – musta ei koskaan ehka sittenkaan tule editoijaa. Eika lehtinaista.

15.30 Inspiraatio blogikirjoitukselle, kun luen tata. Ihan mahteja juttuja Turistilla, tyylista tulee pakostakin hyvalle tuulelle, vaikkei kai pitaisi..?

15.40 Lisaa puheen nauhoittamista. Perkule – lausukaa itse oikeaoppisesti englantia, niin etta aanesta kuuluu hymy. Ja niin, ettei kauhiasti yskita tai nielaisututa tai muuta valilla.

17.00 (ennakoin tulevaa) Bussipysakille ja ruokakauppaan.

18.10 Metro takaisin kotiin. On toivottavasti ajoissa, eika prakaa kesken matkan, kuten niilla taalla tuppaa vahan olemaan taipumusta.

18.46 (toivottavasti) Mattilan perhe saapuu Union Stationille suoraan New Yorkista, ilman kannykoitaan. Toivoa sopii, etta loydamme toisemme tasta pienesta takaiskusta huolimatta. Seurueella on kunnia aloittaa mun majatalon kiihkea kevatkausi. Taalla onkin sitten joku kylassa tasta paivasta tuonne 28.3. asti. Joka jumalan paiva.. And no, I'm not kidding..!

Illalla tehdaan ruokaa ja kootaan kaksivuotiaan matkasankya – ja suunnitellaan viikonlopun roadtrippia. Nailla nakymin Virginiaan, Skyline Drivelle. Ja ehka jollekin viinitilalle – we’ll see...

3 kommenttia:

Tinde kirjoitti...

Oon myös huomannut, että suomalaiset nimet aiheuttaa ilostusta/hämmennystä tän mantereen asukkaissa. Eilen katseltiin lätkämatsia host-iskän kanssa ja esim Valtteri Filppulan nimeä hän ei edes yrittänyt lausua.. On meillä ihana kieli :)

Hauskoja majatalonemäntähetkiä ja terkkuja Michiganiasta!

No Karo taas hei kirjoitti...

Ha! Hyva post. Mulle on aikoinaan esitty etta 'paakkuuntumisenestoaine" oli jotenkin fantastisen hirvea sana joka loytyi jonkun suomalaisperaisen ruokatuotteen ainelistasta, voi etta.

Tuli ihan Washington fiilis kun tata luki. Onnea kevatkauden avajaisiin!!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa deippa!

Kauheen kivaa saada vähän insightia teikäläisen ameeriikkalaiseen arkeen.

Täällä on kans ihan hauskaa, työharjoittelu from hell on ohi ja oon nyt saippuakauppias.

Terkut ja merkut ja herkut!

T. Mirkku