sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Puolivuosivalmennusta

Edustamani järjestön nuorisolaisia piinataan juurikin näihin aikoihin ilmiön nimeltä puolivuosivalmennus merkeissä. Tästäpä intoutuneena ajattelin nyt tänne intterwebin ihmeelliseen maailmaan koota ihanaisen itsereflektoivan kuvakollaasin kuluneesta puolivuosikkaasta. Bear with me, people!

Valmennuksen vetäjä (VV): 'No, kirsusein. Puolisen vuotta on nyt sitten vierähtänyt Ameriikassa. Näytäppäs nyt sieltä sopeutumiskäyrältä, että missäs mennään - ja kenen kanssa.'

Kirsusein (K): 'Äääh. Taas tätä samaa sopeutumispaskaa. Saaks ennemmin näyttää kuvia?'

VV: 'Sä ITSE halusit kertoa, miltä susta tuntuu, tauno. Vastaa kysymykseen.'

K: 'Käyrällä mennään lupsakkaa ylämäkeä. On ollut paskempikin fiilis (monesti, toim. huom.) - ja periaatteessa kaikki on juuri nyt ihan tosi hyvin. Silti tulee edelleen aina välillä ohikiitäviä ajatuksia tämän elämän järjettömyydestä täällä, ja siitä kuinka paljon helpompaa olisi ollut jäädä Suomeen... Vastasko tää nyt siihen kysymykseen?'

VV: 'Hmph. *silmienpyöritteliö* No. Voisitko nyt sitten määritellä vaikka kolme kivointa asiaa kokemuksistasi täällä Washingtonissa..?'

K: 'Hoo, kiitos mielelläni.'

1. Aloitetaan videonpätkällä Obaman virkaanastujaisista. Siinä on sen virkavalan viimeiset sanat sekä yleisön reaktio, kun hänet julistetaan Yhdysvaltain presidentiksi. Aika huikea fiilis, hyvin monella tasolla. Kuvastaa tätä mun täällä olemistani (sekä toivoa että uskoa parempaan tulevaisuuteen) paremmin kuin tuhat sanaa. [Video latautuu jostain syystä tosi hitaasti, pahoitteluni!]

video

2. Työkaverit on paitsi hulluja, myös uskaltaa heittäytyä hetkeen. Kuva on viime viikon valtakunnallisen koulutuksen iltatilaisuudesta - teemana Golden Globes. Matkajaoksen johtaja Alex juoksenteli ympäriinsä huudellen 'Do you want to touch my maracas!!' On ollut huimaa hoksata oman kieli- ja ammattitaidon kehitys - ja päivä päivältä onnistumisen kokemuksia sekä positiivista palautetta on enemmän ja enemmän. Se on mukavaa.'


3. Mahdollisuus matkustella ympäri maata, toistaiseksi lähinnä itärannikolla - ja nähdä kaikkia huikeita paikkoja. Keväämmällä on tiedossa vielä reissua esimerkiksi Chicagoon, Clevelandiin, Virginia Beachille - ja toivottavasti kotiin Michiganiin. Matkustamisen mallia on luvassa Nykistä, kuvassa Brooklyn:


VV: 'Kiitos, kirsusein. No, sitten täällä mun lomakkeessa kysytään seuraavaksi, että mikä on ollut Amerikassa hankalinta tähän asti..'

K: *murisee* 'Tää ei sitten tule kenellekään yllätyksenä. Mutta menköön samaan konkurssiin.'

1. Fyysinen etäisyys kaikesta itselle rakkaasta ja tärkeästä - perhe ja ystävät nyt lähinnä. Vaikka sposti ja skype toimiikin (ainakin Amerikasta Euroopan suuntaan, toisin päin on vähemmän todistusaineistoa, toim. huom.), niin ei se kuitenkaan ole ihan sama, kuin jos istuttaisiin nokikkain saman pöydän ääressä. Mikä on ihan paskuutta ja tylsää säännöllisen epäsäännöllisesti.


2. Yksinäisyys, aina välillä. Vaikka onkin ihan mukavaa tolskata maailman parhaassa seurassa, eli itsekseen - niin toisaalta olisi myös ihan mukava, että olisi joku, jolle voisi oikeasti raportoida menemisiään ja tekemisiään ja näkemisiään ja kokemisiaan. Sillai reaaliajassa. Ja jota ko. tieto myös saattaisi ihan oikeasti myös kiinnostaa.


3. Tietynlainen turvattomuuden tunne (liittyy läheisesti kahteen edeltävään kohtaan. Ei ole tottunut siihen, että asuu yksin isoa taloa - hälytyssireenien ja helikoptereiden huutaessa yömyöhiin. Mun koti on pahimmillaan ollut yöaikaan kuin paraskin Bagdad-simulaattori - mikä ei ole ollenkaan omiaan lisäämään ihmisen turvallisuudentunnetta.


VV: 'Jaa-a. No siinäpä oli kerrassaan..öö..kuvaavia otoksia. Et sitten mitään nohevampaa enää keksinyt. Vaan, takaisin asiaan. Kerrotko vielä tähän kauniiksi lopuksi, mitä odotat tulevalta puolivuosikkaalta eniten. Voitais yrittää lopetella tätä sillä tavalla positiivisissa tunnelmissa, jooko..?'

K: 'Äääh. Paskin puolivuosivalmennus ever. Tää on pahempaa itsesensuuria kuin koskaan aiemmin. Ai toiveitako muka kaivataan..? Onko sellaisia!? Ei vaan, ihan ihanaahan tämä on, kun kevät tulee. Tässä siis top 3...'

1. Kirsikkapuut, joita tämä kaupunki on täynnä, kukkii maalis-huhtikuun vaihteessa. Ihanaa, kun tulee kevät - ja kaunista. Katsokaa vaikka:


2. Rakkaita ystäviä - ja toivottavasti perheenjäseniäkin on tulossa tänne vielä kyläilemään ihan pilvin pimein. Pääsee taas leikkimään turistiopasta ja tutkimaan esimerkiksi Alexandriaa.


3. Kovasti pitäisi myös kotikaupungin kulttuuritarjontaan tutustua - museokäyntejä on takana tasan yksi, eikä korkeakultturelleja harrastuksia ole lukuisista uhkailuista huolimatta ole ehtinyt kertyä. Kuvassa fiilistä Eastern Marketilta.

VV: 'Joo. Kiitos vaan sulle osallistumisestasi tähän valmennustilaisuuteen. Kauhean kiva, kun jaksoit kontribuoida. Niin, ja oikein mukavaa jatkoa. Me ei varmaan enää sitten palatakaan näihin kuviin eikä tunnelmiin...'
----
Oli myös sen verran aikaansaava viikonloppu, että tagasin nuo mun reseptit täältä muiden kirjoitusten lomasta. Linkki kaikkeen kokkaamaani löytyy tuosta oikealta.

1 kommentti:

Karo kirjoitti...

Asiasta toiseen---unohdin AI:n eilen. Gah. Mita Tatyanalle kavi??