perjantai 13. helmikuuta 2009

Vaihtoviritelmää

[Ihan kuningataridea, joka valitettavasti palkahti majatalonemannan tietoisuuteen vasta puolen vuoden viiveella. Tassapa siis autenttista testimoniaalia ns. vierailijakynan merkeissa. Jos joku majataloni palveluita aiemmin kayttanyt haluaa kontribuoida, niin spostia vaan tahan suuntaan. Postaan vieraskynaa mieluusti hamassa tulevaisuudessakin...]

------------
Eli keskisuuresti neuroottisen illinoistuneen helsinkiläisopiskelijan matka-aatteita kanssa-kaoottisen triplatädin luona tutkimusmatkalla Washingtonissa.


Kyseessä on siis vierasplogi eli mun ensimmäinen yritys kirjoittaa mitään lyhyttä mailia pidempää suomeksi muutaman KELA-kirjeen lisäksi sitten vuoden 2002. Tuntemattomille kerrottakoon että olinpas aikanaan Kirstsukan työkkäri ja vaihtariystävä, josta sittemmin olemme molemmat more or less ulkosuomalaistuneet.

Noh. Nyt sitten monen muun suomalaisen lailla olen tehnyt matkaa sinivalkoisin (sekä punaisin—American Airlines) siivin Lexington Placen BB:hen. En ole vielä nähnyt kameroita, mutta Kal-el ja Mica äänestettiin maanantaina pois talosta. Niinkun Big Brother, ha haa.

Kirjoittelen tätä Ronald Reaganin National Airportilla paluulentoa odotellen ja viimeistä pariviikkoista miettien. Olin tosiaan arkistoissa arkisin suht samoihin aikoihin kuin Kirsu oli toissä joten en ole tuonut hirveästi “jee, loma” fiilistä kämpille, mutta on ollut tosi kiva kun on voinut ajella metrolla, oppia uudissanoja (tiedän vihdoin mitä “pissis” tarkoittaa!), ja muistella vanhoja seka kertoilla uusia. Lex B&B:n puhutuimpia päivän polttavia ovat olleet “Hudsonin ihme” eli taannoinen hätälasku Hudson-joelle ja siitä alkanut mediaruljanssi lähinnä kapteeni Sullyn ympärillä; kahdeksaisten ja sitä ennen jo kuuden lapsen YH-äiti Nadya Suleman jonka tarina ja Angelina Jolie-mainen (kirurgin kautta hankittu) ulkomuoto jaksaa hämmentää; nyttemmin wainaa Edgar-hiiri (eli Deadgar) jonka elon liekki sammui jääkaapin edessa viime viikolla ja jonka maalliset jäänteet sain kerätä kun Kirsiä “etoi” –tuo sana naurattaa aina!—onkos Suomessa vielä Etola-kauppoja? :); ja tosi-tv akselilta American Idol (ihanan ärsyttävä Tatyana pääsi jollain ilveellä jatkoon), Extreme Makeover: Home Edition, ja Top Chef: New York jossa suomalainen (!) Stefan Richter rulettaa jenkkikokit kannoillaan.

On ollut tosi antoisaa ihastella monikulttuurista ja –kansallista sisustusta ja vaikka hieman hätkähdin kun sängynpäädyssä oli haulikko, olo on Lexington B&B:ssä tosi kotoisaa ja hienoa: täällä kohtaavat suomalainen ruoanlaittotaito ja vanhan Capitol Hillin charmi, ihanan iso vierassänky ja “turvaviiveellä” kuumaa vettä kuljettavat putket, kirjahyllyt joissa notkuu kirjoja suomeksi ja englanniksi, keittokirjoista itämaisin kulttuureihin ja uskontoihin. Baaritiskillä istuu luontevasti vesipiippu. Olen tottunut jo täysin siihen että iltaisin Kirsi aivastelee pari kertaa tunnissa petollisen mukavalla untuvasohvalla istuessaan :)

Ennen saapumista vähän jänskätti: kun se Kirsi puhui Skypessäkin niin hirveän nopeasti ja sillai oululaisittain etten meinannut ymmärtää kuin muutaman sekunnin mietinnän jälkeen, ja mahtaisinko 13 päivän reissun aikana käydä emännälle riesaksi. Livenä kuitenkin oli paljon helpompi ymmärtää ja toivonpa etten käynyt liikaa hermoille…siivosin muistaessani ja tiskasin. Ostin ruokaa vaikken sitä sitten osannut laittaakaan. Naputin tosin aina kun piti kävellä ylämäkiä kun preerian asukkina en ole moneen vuoteen kohdannut mitään porraskerrosta korkeampaa. Kirsy kuitenkin kirosi tajuttoman pitkiä mainoskatkoja, joten tasoissa ollaan(ko?). Taidanpa lopettaa tähän plogin kun ei ole jutussä päätä ei häntää (Deadgarilla sentään on vielä häntä kunnossa). Haluaisin kuitenkin sanoa 1000 X KIITOS Kirsylle viime viikoista ja myös siitä, miten monen muun vieraan tiedän myos olleen ja tulleen kylään Lex B&B:lle. On tosi ihana ajatus että Capitolin ja maailmanvallan kupeessa piilee Kirsun B&B, House for Understanding :)

--Karoliina

Ei kommentteja: