sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kukkasia

Tässäpä kuvapäivitystä, kun lupasin. Ihan en Tidal Basinille saakka tänään ehtinyt (hieman tuli virhearvioitua etäisyydet ja bussien vuoroväli), mutta näkyipä noita olevan kukkivia puita -ja ihan helvetisti turisteja- tuossa Mallillakin. Lisäksi lähes natiivina sain opastaa jengiä mm. kysymyksissä 'missä täällä on se Mall?' - seisoskellessaan juurikin kyseisella viheralueella (etsivät ilmeisesti ostoskeskusta, eli mall'ia), ja 'mistä täältä saa kahvia?' Hih.

Mutta tässä siis maaliskuista kukkaloistoa sinne pakkasen keskelle Pohjolaan...

Krookuksia naapurin kukkapenkissä. Kuva otettu jo pari viikkoa sitten.

Tämä kukkanen kasvaa puussa - seuraavassa kuvassa niitä on pari enemmän. Ei mitään käsitystä lajikkeesta - joku viisaampi saisi mieluusti konsultoida. Thanks!


Japanilaiset lahjoitti ystävällisenä eleenä washingtonilaisille satoja kirsikkapuita, joiden ympärille on siis vuosikymmenten aikana kehitelty oikein ikioma kukkafestifaali.

Kauhian kauniita ovat sen hetken, kun kukkivat - kukkasten alta kun kulkee, niin ne myös tuoksuu ihan ihanille.

Kovasti oli puiden alla nuoria pariskuntia kuvia napsimassa - liekö kihlajaisissa tahi muuten. Vähän allekirjoittanutta ehka ellotti, mutta iiiihanasti jäi sitten jälkipolville vaaleanpunaista tunnelmaa.

Ja tässä vielä yksi. Multa löytyisi myös kirsikankukantuoksuista suitsuketta (tuliaisina Japanista) - tosin mietin täällä vielä, haluanko savustaa kotini ällömakealla suitsukkeella..

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Luontohavaintoja

Tänään pitää kuulemma sammuttaa valot puoli yhdeksältä ja kököttää tunti sisäisessä valossaan paistatellen. Näin siis tiesi kertoa ystävämme Naamakirja - paikallisessa mediassa kyseinen (sinällään erinomaisen kannatettava) hanke ei nimittäin ole saanut minkäänlaista noteerausta. Kuulemma pimentävät Empire State Buildingin siellä isossa omenassa - mutta Washington ei käsittääkseni ole suunnitellut yhdenkään valonheittimen sammuttamista kaupungin lukuisista monumenteista..?

Saattaa valitettavasti kuvastaa hieman tässä maassa vallallaan olevaa suhtautumista ilmaston lämpenemiseen ja energiankulutukseen - saahan sitä kansa pohjoisessa istua pimeässä ja pakkasessa Lordin aukion reunamilla napapiirillä, kun täällä parisataa miljoonaa tyyppiä kääntää valokatkaisijaa, ilmastointia tai keskuslämmitystä suuremmalle. Iloisesti vihellellen.

[Itsehän mietin täällä, että jos illalla laittaisin valot pois ja sytyttelisin kynttilöitä kaikki nurkat täyteen - niin saisiko kuitenkin salaa katsoa telkkarista kaikkia ihqja ohjelmia? Vaikka edes toisella silmällä vaan...?]

Kevätkauden viimeinen vierailijasto lähti kotimatkalleen tänään - oli hurjan mukava viikko, joka suhahti ohi yhdessä hujauksessa. Grillattiin, syötiin sinisimpukoita ja lammasvartaita ravintolassa - juotiin viiniä ja hihiteltiin DC Improv -stand up klubilla. Neidit lupasivat myös ystävällisesti raportoida vierailustaan tällä palstalla, jahka pääsevät takaisin Käpylä-Hermanniin.. Sitä odotellessa siis.

Huomenna kirsikankukkia ihailemaan - tänään en ihan ehtinyt, kun piti imuroida ja syödä suomalaista suklaata. Väittävät, että Washingtonin vajaata 4000 kirsikkapuuta tulee jälleen ihastelemaan miljoona turistia - varsinainen festivaali siis. Ensi lauantaina olisi paraatikin sekä monenlaisia aktiviteetteja. Laitan kuvallista reportaasia jahka kukkasia puista bongaan.

ps. Huuhkajille ja kärpille onnea.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kanaa ranskalaisittain

Naapurissa on pieni, italialainen bistro. Se täyttyy iltaisin aina ennen seitsemää - ja ruoka on paitsi halpaa, myös hyvää. Ja viiniäkin on riittävästi. Ihastuin tuossa taannoin heidän tarjoamaansa Chicken Francese'en - kanafile viini-valkosipuli-voikastikkeessa. Bistro Italianossa tätä tarjotaan pastan ja tomaattikastikkeen kanssa, mutta varmasti riisi passaisi myös ihan mainiosti.

Tylerin ranskalaishenkiseen kanaan (noin neljälle) tarvitaan

4 kanan rintafilettä
puolisen desiä vehnäjauhoja
suolaa ja mustapippuria
4 munaa
3 rkl vettä
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 sitruuna, ohueksi viipaloituna
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna, oman maun mukaan
desin verran kuivaa valkoviiniä
2,5 dl kanalientä
1/2 sitruunan mehu
2 tl suolatonta voita
persiljaa

Ja näin se käy..

Nuiji (hellävaroen kuitenkin) broilerfileitä esimerkiksi kelmun välissä, kunnes ne ovat kauttaaltaan vajaan sentin paksuisia. Sekoita jauhot, suola ja pippuri laakealla lautasella - ja vatkaa munien rakenne rikki erillisessä kulhossa. Lisää vesi munaseokseen. Kuumenna öljy pannulla.

Pyöräytä broilerfileet ensin jauhoissa, sitten muna-vesiseoksessa ja anna ylimääräisen nesteen valua pois. Kun öljy on riittävän kuumaa, lisää fileet pannulle ja ruskista molemmin puolin, kunnes kypsiä (6-8 minuuttia yhteensä luulisi riittävän. Maalaisjärkeä saa käyttää!). Asettele fileet lautaselle ja peitä foliolla, jotta pysyvät lämpiminä.

Vähennä lämpöä liedestä ja heilauta sitruunaviipaleet ja valkosipulisilppu pannuun, ja kypsennä pari minuuttia. Älä ruskista. Lisää viini, kanaliemi ja sitruunan mehu ja anna hautua 5-8 minuuttia, kunnes soosi on keittynyt hieman kasaan. Pyöräytä voi pienessä määrässä jauhoa ja lisää pannuun. Sekoita - ja havaitset kastikkeen paksuuntuvan. Tarkista maku, lisäten tarvittaessa suolaa ja pippuria. Pienennä lämpöä entisestään ja nostele broilerfileet pannuun sekä sitruunanviipaleet broilereiden päälle. Lämmitä 3-4 minuuttia (kunnes läpikotaisin lämpimiä) - ja lisää yrtit halutessasi. Tarjoile viinin ja valitsemasi lisäkkeen seurana. On oikiasti ihan ihanan hyvvää ja raikasta. Niin, ja maukasta.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Vähemmistössä

Suomessa on usein kiinnittynyt ruuhkabusseissa huomio siihen, että ihmiset välttävät viimeiseen asti toistensa viereen istumista. Eikä siinä mitään. Erityisesti merkillepantavaa on ollut se, että mahdollisesti ei-valkoihoinen bussimatkustaja on järkiään aina viimeinen, jonka viereen kukaan uskaltautuu istumaan - ja niinpä tilanne on usein (korjatkaa toki, jos tilanne Helsingissä on olennaisesti muuttunut heinäkuun lopun jälkeen) se, että täpötäydessä bussissa ihmiset melkein seisovat käytävällä mieluummin, kuin istuvat tummaihoisen ihmisen viereen. Mikä on sinällään ihan käsittämätöntä.

Tänään tuli todistettua se, että ilmiö on täysin universaali.

Washingtonin asukkaista 61% on värillisiä. Kuulun siis täällä vähemmistöön ihonvärini takia. Käytännössä tämän huomaa erityisesti asiakaspalvelutilanteissa, kun palvelua yleensä saa ei-valkoihoiselta henkilöltä. Jonka aksentti on usein vielä paksumpi kuin allekirjoittaneen, mikä sinällään on usein johtanut mitä mielenkiintoisimpiin väärinkäsityksiin. Busseissa ero on vielä selkeämpi - kaupungin onnikoita, eli linja-autoja kun käyttää lähestulkoon vai ja ainoastaan musta väestö. Useammankin kuin kerran (tänään viimeksi) olen ajellut kaupungin laitamilla bussin ainoana valkoisena matkustajana - villi fiilis sinällään. Ja tänään, bussin täyttyessä havaitsin olevani se viimeinen, jonka viereen istutaan. Vaikka tilaa olisikin ollut.

Liekö kuvittelivat valkoihoisuuteni tarttuvan, vai mikä lie seurassani epäilytti? Huvittavaa se oli silti - ja kerrassaan silmiä avaavaa. Kaipa tietyt ihmiskunnan perusominaisuudet vain kulkevat kansoilta toisille, maasta ja kansallisuudesta riippumatta..?

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Hyasinteista ja krookuksista

Valtakuntaan julistettiin eilen kevät. Televisiokanavat toitottivat aiheesta koko viikon - ja sitten tosiaan eilen säämikot huutelivat jokaisella kanavalla kevään ensimmäisestä päivästä. Jonka kunniaksi tosin New Yorkin osavaltiossa satoi vielä lunta, mutta mitä sitä pienistä.. Työmatkalla mulle selvisi myös tämän mystillisen julistuksen ajankohta - kevätpäiväntasaukseksikin kai sitä kutsutaan..? Päivä ja yö ovat samanmittaisia, eli siis amerikkalaisen laskuopin mukaan kesää kohti nyt mennään ja kovaa kyytiä.

Tämän on huomannut myös allekirjoittaneen olemuksessa; karkasin viime viikon kolmepäiväisestä kokouksesta kahden tunnin shoppausturnajaisiin, ja laittaa rysäytin sitten kevätriepuja melkein koko veronpalautusrahalla. Oikein silmissä sirisi ja sormia kutkutti kaikki kevään kauniit vihreät ja turkoosit ja lilat sävyt - ja nytpä olen siis useampana aamuna kipsutellut töihin pikkukengissä, pellavahameessa ja uudessa ulsterissa. Hyasintit, krookukset ja narsissit kukkivat jo kovaa kyytiä naapureiden pihoilla - ja Washingtonin kuuluisien kirsikkapuidenkin ennustetaan kukkivan muutaman viikon sisään.

Jotenkin ilahduttavaa on sinkoilla kaupungin kaduilla hyväntuulisten ihmisten seurassa - kai se on melkoisen universaali ilmiö, että päivien pidentyessä ja lämmetessä ihmiset kaivautuvat talvihorroksestaam ja alkavat kiinnittää huomiota myös toistensa olemassaoloon.

Työrintamalla on luvassa melkoista hässäkkää pariksi seuraavaksi viikoksi: ilmeisesti olen vihdoinkin näyttänyt kynteni täällä työnantajalle - jonka seuraamuksena eilen napsahti sellaisiakin nakkeja allekirjoittaneen osalle, että alta pois. Eipä ainakaan tarvitse miettiä, mille kustannuspaikallaan aamulla alkaisi, lähinnä ehkä enemmän mietityttää se, että millä rahkeilla mun kuvitellaan toimistani selviytyvän. Heh.

Huomenna kollega (lähtöjään Kuubasta) kutsui meidän kansainvälisen työporukkamme kotiinsa illalliselle - ja tiistainahan tänne sitten saapuu seuraava suomalaiskolonna suoraan Käpylä-Hermannista. Mimmit on oletettavasti juuri laskeutuneet Isoon Omenaan. Kauhian kiva saada tyttövieraita, joiden kanssa voi iltaisin juoda takapihalla ison lasin viiniä - ja jeesustella maailmasta. Ja kaikista maailman asioista. Sekä fiilistellä kevättä ja kaikkia uusia kujeita.

Kulttuurielämyksinä luvassa on myös elokuva Sunshine Cleaning (kuulemma vuoden 2009 oma Juno), joka tuli ihan äskettäin teattereihin. Lisäksi haaveilen kovasti Coldplayn keikalle pääsemisestä - ovat nimittäin toukokuussa heittämässä stadionkeikkaa tässä naapurissa, ja voisi olla melkoisen järeät kinkerit siellä. We'll see.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Kirjoista ja piireistä

Olen lueskellut viime aikoina melkoisen monenlaisia kirjoja. Sekä lontooksi että ihan sillä ikiomalla kotimaisella. Lisäksi osallistuin viikonloppuna pitkästä aikaa kirjapiirin tapaamiseen - puitiin naisporukassa the Soloist -nimistä opusta.

Jotenkin oli hassua mennä ventovieraaseen kirjapiiriin kuokkimaan (no, yli vuodeksi kokonaisuudessaan, mutta silti), kun jotenkin tuntuu siltä, ettei itse ainakaan välttämättä osaisi omassa kirjapiirissään suhtautua johonkin kummittelevaan ulkomaanelävään kovin suopeasti. Mutta turha oli mun murheeni; oikein symppiksiä nelikymppisiä, perheellisiä amerikkalaisnaisia kerääntyi marylandilaiselle takapihalle ulkotulien ja juustojen ääreen sunnuntai-iltana. Ja kuten oikeaan kirjapiiriin sopii, niin kirjasta ja sen tapahtumista juoruiltiin alle tunti - jonka jälkeen päästiin ns. keskittymään olennaiseen.

Koskapa työn alla ollut kirja oli hyvin musiikillisesti suuntautunut, päätti piirin emäntä myös ilahduttaa lukuintoista joukkoa (ja naapurustoaan) soittamalla CD:ltä Bachin 3. sinfonian - jolla kirjassa oli melkoisen keskeinen rooli. Lisäksi kävi ilmi, että meistä piiriläisistä (viisi naista) 80% on soittanut jousia jossain elämänsä vaiheessa. Että pieni on maailma...

Ihanaa vieraanvaraisuutta siis - ja onnistuin toivottavasti myös vastaamaan 'oikein' loppuillan kysymykseen 'no, mites on Kirsi - kuinka tämä piiri eroaa vastaavasta kotimaisesta..?' En onnekseni huudellut mitään pikkujoulujen kissamaisista kasvomaalauksista, enkä erinäisiin humalahakuisiin yöjuoksuihin sekä jännittäviin parisuhteellisiin kiemuroihin päättyneistä valkoviinionnettomuuksista.. Totesin lähinnä kaikkia maailman kirjapiirejä yhdistävän tekijän olevan se, että a) kirja joko luetaan tai b) sitä ei lueta loppuun - ja toisekseen illan pääpuheenaiheena on yleensä joku muu lukuisista asioista. Kirjat vaan tarjoavat oivan tekosyyn ja kultturellit raamit iloisten naisten säännöllisille kokoontumisille, hyvän ruuan ja viinien pariin.

Perusta kirjapiiri. Sillä takaat hyvän mielen - ja jatkuvaa, puoli-ilmaista viihdettä. Sekä uusia, sykähdyttäviä, viisaita naisia ystäväpiiriisi.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

68% suomalainen!?

[x] Molemmat vanhempasi ovat suomalaisia.
[x] Olet syntynyt Suomessa.
[ ] Sukunimesi päättyy -nen tai -la/-lä.
[x] Tunnet vähintään viisi ihmistä, joiden nimi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Sinun nimesi on Matti/Pekka/Juhani/Liisa/Susanna/Elina.
[ ] Olet alkoholisti.
[ ] Olet (ollut) masentunut tai tunnet vähintään viisi ihmistä, jotka ovat (olleet) masentuneita.
[x] On suuri mediatapahtuma, kun joku ulkomaalainen B-julkkis mainitsee kotimaasi.
[x] Sinulle "rusketus" tarkoittaa sitä, että erottuu lumihangesta.
[x] Olet äärettömän kiinnostunut ulkomaalaisten ajatuksista kotimaastasi. *)

Tähänastinen tulos: 6

[x] Pidät hernekeitosta ja tiedät, mihin viikonpäivään ja jälkiruokaan se kuuluu yhdistää.
[x] Rakastat suklaata ja/tai salmiakkia.
[x] Rakastat ruisleipää.
[x] Olet ostanut nakkikioskilta makkaraperunat.
[ ] Olet tapellut nakkikioskin jonossa.
[ ] Juot kahvia useamman kupin päivittäin.
[ ] Syöt perunaa melkein joka päivä.
[x] Itsenäisyyspäivää kuuluu viettää sytyttämällä kaksi kynttilää ja katsomalla, kuinka presidentti kättelee julkkiksia kaksi tuntia.
[x] Muistelet vieläkin vuoden 1995 jääkiekkomaailmanmestaruutta.
[x] Muistelet vieläkin, kuinka Aino Acktén lausuma "aja hiljaa sillalla" valittiin kauneimmaksi lauseeksi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.

Tähänastinen tulos: 13

[ ] Sauvakävelet.
[ ] Kuuntelet raskasta musiikkia.
[x] Seuraat formula 1:tä ja/tai mäkihyppyä.
[ ] Marjastat ja/tai sienestät.
[ ] Sinulla tai perheelläsi on kesämökki.
[x] Juhlit juhannusta.
[ ] Saunot säännöllisesti. **)
[ ] Halaaminen on mielestäsi rakastavaisten puuhaa.
[x] Puhut ulkomaalaiselle väkisin englantia, vaikka tiedät tämän ymmärtävän suomea. Toisaalta puhut ulkomaalaiselle suomea, vaikka tiedät, ettei tämä ymmärrä.
[ ] Sinusta suurin osa lauluista, jotka eivät ole mollissa ovat huonoja.

Tähänastinen tulos: 16

[x] Sinulla on jotain Marimekon valmistamaa.
[x] Sinulla on jokin tuote, jossa on Marimekon Unikko-kuosi. ***)
[x] Sinulla on Iittalan/Arabian/Hackmaninastioita/keittiötarvikkeita.
[ ] Luet Aku Ankka -lehteä.
[x] Rakastat Muumeja.
[x] Tasavallan presidentistä puhuttaessa puhutaan "siitä," lemmikkimarsusta puhuttaessa puhutaan "hänestä."
[x] Sinusta järvet eivät ole eksoottisia.
[x] Tiedät, että aamulla ei kuulu puhua.
[ ] Odotat että vihreä valo vaihtuu, vaikka kadulla ei olisi yhtään autoa.
[x] Sinusta on ihan tavallista, ettet kävelyllä törmää yhteenkään ihmiseen.

Tähänastinen tulos: 24

[x] Sisällä on liian kylmä, jollei ole vähintään 20°C.
[ ] Ulkona 20°C on liian kuuma. ****)
[x] Alle 65°C sauna on kylmä.
[x] Ulkona voi olla ilman pipoa pakkasella.
[x] Tiedät ainakin viisi eri tyyppistä lunta tarkoittavaa sanaa.
[x] Jos muukalainen hymyilee sinulle, oletat hänen olevan humalassa tai ulkomaalainen.
[x] Sinulle "eurooppalainen" tarkoittaa ihmistä, joka on Länsi-Euroopasta, muttei Pohjoismaista.
[x] Hiljaisuudet keskustelun lomassa kuuluvat asiaan, eivätkä häiritse sinua yhtään.
[x] Pyydät anteeksi, jos olet minuutinkin myöhässä.
[x] Ymmärrät, että "m" tarkoittaa "kyllä," "nngg" tarkoittaa "ei" ja "mnt" tarkoittaa "huomenta."

Kokonaistulos: 33

[Kerro kokonaistulos kahdella, niin saat suomalaisuusprosenttisi.]

(* ...Tai siis lähinnä kavereita täällä kiinnostaa kauheasti kaikki kotimaahani viittaava. Lisäksi itse sain juuri valtavia kiksejä lukiessani Steve Lopezin kirjaa The Soloist, jossa paitsi mainitttin Esa-Pekka Salonen, myös kehuttiin Sibeliuksen sävellyksiä...
(** ...Oiii, sauna. Helsingissähän ei tullut (saunan puutteessa) saunottua juuri koskaan. Täällä kuumasta saunasta on haaveiltu nyt joulukuusta saakka. Yyh. Enää kolme viikkoa ja risat!
(***... Eikä siis ihan mitä tahansa unikkoa, vaan ko. kuosilla varustettu luomiväri ja poskipuna. Ihqimmat ever - suoraan Avonilta. Ja ei, ei niitä kehtaa käyttää. Hih.
(****... Tosin rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että eilinen +22C meinas kyllä puskea hikeä pintaan. Eikä todellakaan saisi valittaa vielä, kun kesällä täällä tosiaan keskilämpötila pyörii kolmenkympin hujakoilla, ja kaupantekijäisenä päälle vielä lykätään ilmankosteusprosentti sinne yhdeksäänkymppiin..!

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Ilmastonmuutos


Hopsansaa. Yllättäen, kun on majatalon kiihkeä kevätkausi avattu - niin ei tätä blogiakaan oikein kukaan ehdi päivittää. Viimeisin vieraskolonna tosin lupasi (pikku viineissään ehkä) kyllä kirjoittaa tänne autenttisia kuulumisia, jahka Savelantien Showroomiin pääsevät takaisin - että lisää keväisiä matkailukuulumisia sitten sieltä. Jossain vaiheessa.


Kovaa kyytiä kohti maaliskuun puoltaväliä täällä porskutellaan - viimeiseen viikkoon on mahtunut niin Appalakkien vuoristoa kuin charlottesvilleläistä ruokamyrkytystä (ei mulla, vaan meidän kuskilla). Lisäksi mega-maanantainen megamyrsky saapui itärannikon iloksi heti roadtrippimme jälkeen - tännehän tulla tupsahti parisenkymmentä senttiä sitä itseään, ja koko kaupunki oli riemusta sekaisin, kun oli lunta tulvillaan raikas talvisää.


Mä sain kaipaamani snow-dayn - samoin kuin miljoonat koulukkaat ja heidän mukanaan myös melkoisen suuri määrä työväestöstä. Suomalaisen näkökulmasta voisin kuvitella, että olisi semisti kustannustehokkaampaa hankkia autoihin talvi- (tai edes kitka-) renkaat - ja investoida jalkakäytävien puhtaanapitoon edes murto-osa siitä suolasta, mitä syydetään joka jumalan pikkukadulle. Ennemmin kuin menettää melkoinen määrä työtunteja sillä, että joka talvi (vähän osavaltiosta riippuen - pohjoisessa Michiganissa meillä oli aikanaan vajaa kymmenen snow-dayta kouluvuoden aikana!) miljoonat ihmiset pitävät sääaiheisen vapaapäivän (tai useampia), siksi kun koululaiset eivät pääse turvallisesti (liukastelematta) kouluihinsa.

Kuvassa capitolhilliläistä tasamaalla mäenlaskua. Aika vitsikäs ilmiö - ja mainio todiste siitä, että täällä ei sada tarpeeksi usein lunta!

Lisäksi ollaan laitettu melko lailla herkullista ruokaa koko viikko - ja viisasteltu viinilasin ääressä enemmän kuin laki sallii. Ainakin viimeisen puolen vuoden edestä. Jotenkin taas kirkastui se, miksi niitä omia ystäviä on oikeasti niin kova ikävä - kauhean kiva olla samalla aaltopituudella keskimäärin ihan koko ajan, ilman että tarvitsee hirveästi tehdä tiliä itsestään ja edesottamuksistaan!

Ensi viikosta kuluu puolikas Virginiassa kokousmatkalla (kuulostaa hohdokkaammalta kuin onkaan - ollaan siis Dullesin lentokentän välittömässä läheisyydessä jossain paikallisessa kauppakeskittymässä torstaista sunnuntaihin) - ja sittenpä siitä viikon päästä täällä onkin taas eri tyttökaveriduo ilahduttamassa allekirjoittaneen arkea. Aika fantsua. Niin, ja tasan kuukauden kuluttua mähän olen itsekin sitten jo Suomessa ahmimassa ruisleipää ja istumassa saunassa... :)

Megamaanantain kunniaksi täksi viikonlopuksi povattiin +22C ja aurinkoista kevätsäätä. Taidan lähteä tästä takapihalle lukemaan huomisen kirjapiirin kirjaa, the Soloistia. Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua itse kullekin säädylle, myös sinne pakkasten keskelle pohjoiseen...!