perjantai 3. huhtikuuta 2009

Lätinää ajasta ja ikuisuudesta

Tänään oli hyvä päivä. Vaikuttavina tekijöinä seuraavat faktat:

- Heräsin 6.55 ilman kellon soittoa, siihen että aurinko paistoi suoraan silmään.
- Jääkaapista löytyi aamupalaksi slaissi pitsaa, jonka olin tirpaissut uuniin eilen.
- Metro JA bussi olivat ajoissa - ja kooPodissa oli ihanasti virtaa ja laadukasta musiikkia koko matkalle töihin.
- Sähköpostikin toimi (eilisestä poiketen) moitteetta - ja piti sisällään vitsikkäitä kehuja Euroopan eri kolkista.
- Sain sanottua sveitsiläishenkiselle kollegalle suoraan - kieltäytyen hänen vaatimastaan, sanalla sanoen melkoisen erikoisesta muutoksesta, joka mun olisi hänen puolestaan pitänyt saada valmiiksi viimeistään eilen. Ei ole ilmeisesti tyyppi tottunut kuulemaan niin suoraa palautetta - se ei ehkä vieläkään ole toipunut järkytyksestään.. *wirn*
- Lounaskeitto oli sanalla sanoen paskaa, mutta sitten taas toisaalta kollega toi uunituoreita pääsiäispipareita iltapäivän välipalaksi.
- Hapenpuutteesta johtuen (täällä on ollut vuoronperään lämmintä ja viileää, mikä on sekoittanut työpaikan ilmastointi-lämmitysjärjestelmän. Ihan käsittämättömän huono ilma ollut jo monta päivää!) sain viittä vaille työajan loppumisen kuningataridean järjestää varjovappujuhlallisuudet kotonani siinä heti toukokuun alussa. Pieni ystävämme wikipedia tarjosi vaikka minkäsorttista englanninkielistä lähdeaineistoa kutsuun rustattavaksi. Ja saapa hyvän tekosyyn kutsua työkavereita kotiin kilistelemään kuohuvalla...
- Illan päätteeksi päädyttiin leffaan katsomaan Sunshine Cleaning. Kerrassaan viihdyttävä, musta komedia kahden sisaruksen rikospaikkasiivousbisneksestä. Oikein suositeltava pläjäys, tosiaankin.
- Leffan jälkeen odoteltiin jälleen ghettoexpress -bussia kotiin, lämpimässä kevätillassa. Ulkona tuoksui ulkomaille - ja Chinatownin kaupunginosa oli jotenkin valtavan eksoottinen. Kauhean mukava päätös, kauhean mukavalle päivälle.

[Ja eiliset hautajaisetkin meni hyvin. Muhun on tosiaan näin vanhoilla päivillä iskenyt sekä lentokenttä- että kirkkoallergia - ei tarvinnut kuin marssia arkun ohi suitsukkeenhajuiseen kompleksiin sisälle, niin taas oli hanat auki. Kauhean mukava oli nähdä esimerkiksi lähes koko meidän toimisto (melkein 30 henkeä) kollegaansa tukemassa ja Steveä viimeiselle matkalle saattamassa. Paikalla oli monta sataa ihmistä. Itse olin luonnollisestikin missanut muistion, jossa kerrotaan katolisista kirkonmenoista, enkä tietenkään kyynelehtimiseltäni ehtinyt osallistua kaikkiin rukouksiin, virsienlauluun, enkä muihin yleisiin huuteluihin. Ehkä ensi kerralla..?]

Ei kommentteja: