lauantai 4. huhtikuuta 2009

Special Agent

Erikoisagentilla on lippis. Ja luotiliivi. Ja konekivääri, tosin nokka alaspäin - ei tarmokkaasti tanassa, kuten sotilailla lehtikuvissa. Takin selkämyksessä lukee, notta erikoisagentteja ollaan. Erikoisagentti seisoo näennäisen rennosti metroasemalla kollegoidensa kanssa, ja on kuin ei olisikaan. Ei kylläkään vastaa ohikulkijoiden katseisiin, eikä kiinnitä huomiotaan mihinkään silmäänpistävään.

Tänään metroasema oli kyseisiä agentteja pullollaan. Liekö ne harjoittelee vaan, kun Obamakaan ei ole maassa - vai olivatko oikeasti etsimässä jotain vihulaista. Mene ja tiedä. Silti hankala kuvitella, miten Helsingissä työmatkalaiset reagoisi rautatieasemalla tai Hakaniemessä vastaantuleviin täysissä taisteluvarustuksissa kulkeviin agentteihin.. Tuskin yhtä välinpitämättömästi kuin täällä konsanaan..?

Viikko meni taas ohi yhdessä suhauksessa - aamulla töihin ja illalla kotiin. Täällä on nyt useampana päivänä peräkkäin lämpötila kolkutellut pariakymmentä lämpöastetta, eli kerrassaan trooppiset olosuhteet. Kotini sisälämpötila on parahultaisesti kohtuullinen - ehkä viimeisiä viikkoja ennen kuin lämpö alkaa nousta epämukavalle tasolle. Ilmastointiahan tässä kämpässä ei siis ole muualla kuin mun huoneessani, eli kuvittelen jonkun viikon kuluttua taas kaipailevani talven viileyttä. Niinhän se on, ettei asiat koskaan ole täydellisen hyvin.

Arjesta on tullut taas niin rutiininomaista, ettei oikein mitään kirjoitettavaakaan enää ole. Toisaalta tietty seesteisyys johtunee osaltaan myös siitä, että tietää olevansa viikon päästä jo Suomessa - toisaalta tuntuu hullulta lähteä taas ehdoin tahdoin muistuttamaan itseään kaikesta siitä, mikä täällä elämästä puuttuu. Täysin tiedostetusti ja valtaosin hyvin itsekkäästi kiusaamaan ikävällä, sekä allekirjoittanutta että pieniä poikia. Hmph. Monenlaisia juttuja ehtii täällä ylhäisessä yksinäisyydessään iltaisin miettiä ja suunnitella. Mutta niistä sitten lisää, kun on enemmän ajankohtaista.

Hyvää viikonloppua, juuri sinulle.

Ei kommentteja: