maanantai 27. huhtikuuta 2009

Tylsä tilanneraportti

Onpahan taas ollut haipakkaa. Palasin siis sorvin ääreen viime viikolla. Lento Heathrowin kautta sujui ennakkokauhisteluista huolimatta mitä sukkelimmin - eikä edes itkettänyt. Allekirjoittaneelle tyypillisesti päätin testata kyynelkanavien tilan tihrustamalla koneen pieneltä näytöltä P.S. I love you -leffaa (jota vuosi sitten Tennarissa katsoessani meinasin tikahtua itkuun, joka alkoi suunnilleen 3. minuutin kohdalta, eikä laantunut ennen lopputekstejä).. Ihan hyvin mä vedin - ei nimittäin tipan tippaa mistään päästä. Ei vissiin ollut kuu oikeassa asennossa.

Töissä on pienimuotoinen helvetti irti - kevätauringon kanssa kilpaa nimittäin maalataan seiniä ja vaihdetaan kokolattiamattoa. Eikä ilmastoinnista ole tietoakaan. Siellä sitä sitten maalinkäryssä ja kevyeen tomuun hautautuneena yritetään paiskia hartiavoimin hommia - ilman minkään valtakunnan ilmanvaihtoa. Ihan paskuutta. Tikkana sopassa on myös alkuviikoksi luvattu n. +28C lämpöasteita - saatan mennä huomenna alasti duuniin, kun sinne läkähtyy ehkä muuten. Ngh.

Viikonloppu vierähti Ohiossa, Port Clintonin pikkukaupungissa Erie-järven rannalla. Työnantajani USA:n Northeastin alueen alajaostolla oli lähes 100 hengen leadership conference, jossa meikkis meikäläinen toimi alustajana ja paneelikeskustelun asiantuntijana. Ihan käsittämättömän hieno viikonloppu - ihania ihmisiä, kuplivaa naurua, suurta uskoa Asiaan, ja muutama kyynelkin tuli vieritettyä, kun ihmisten tarinat olivat kovin koskettavia. Eilen istuin illallispöydässä pastori-Johnin ja eräänkin motoristipariskunnan (tatuointia, kaljua ja partaa myöten) välissä - enkä voinut kuin ihmetellä meitä kaikkia yhdistävää tekijää. Ihan valtavan hieno liike, indeed.

Pitää vielä mainostaa; käytiin porukalla ennen illallista geokätköilemässä. Elämäni ensimmäistä kertaa. Alan harrastaja antoi GPS-härvelin jonon etummaisena kulkevalle - joka johti joukon hienolle kiviselle aallonmurtajalle. Paha vaan, että ennen itse kätkön löytymistä yksi joukostamme ehti pudottaa kännykkänsä aallonmurtajan kivien väliin - jonka kalastukseen meni eräskin hetki. Noutourakan jälkeen samaan paikkaan, mutta eri puolelle putosi toisen sankarin silmälasit - ja vasta niiden ronkkimisen jälkeen saatiin keskittyä itse kätkön etsimiseen. Järjettömän hilpeää kuvamateriaalia seuraa, kunhan löydän kameran piuhan.

Ps. Amerikan-matkoja suunnitteleville tiedoksi saatettakoon, että mun B&B kesäkausi on nyt avattu - ja varauksia on jo 11 hengelle akselilla ensi viikonloppu-heinäkuu. Että nopeat syövät grilliruokaa Lexington Placella, ja hitaat.. no, eivät syö!!

Pps. Piti vielä todeta ennen kuin unohdan - kävin siis Suomessa kampaajalla, sillä lopputuloksella, että on aikamoisen punavioletti ja lyhyt hiuksisto mulla tällä hetkellä. Täällä on paikalliset työkavereista vaatekaupan täteihin ja mäkkärin myyjiin asti ihastellut sekä väriä että leikkausta - eipä ole koskaan aiemmin tullut oikealta ja vasemmalta palautetta tyyliin 'Wow, what is that colour -- that is such an European style..' *wirn*

3 kommenttia:

Yökyöpeli kirjoitti...

Tulin itse Heathrow:lta ilmeisesti päivää ennen sua ja en tiedä, miten läpikuljettaessa oli noi turvatarkastukset hoidettu, mutta mielestäni oli aika mielenkiintoinen (ja itselleni ennennäkemätön) versio sieltä koneeseen astuttaessa. Ensin oli normaalit laukun / takin yms. läpivalaisulaitteet, missä nimenomaan ohjeistettiin, että kenkiä ei tarvitse ottaa pois, ellei erikseen siihen käsketä. (Ja sivuhuomautuksena sanottakoon, että kiva olla sellaisessa jonossa, jossa tuntuu olevan vain lukutaidottomia tai lukemaansa ymmärtämättömiä ihmisiä, joista vähintään joka toinen menee kahdesti sen metallinpaljastimen läpi. Koska eihän esim. se, että jos kehotetaan poistamaan vyö mikäli siinä on iso metallinen solki tarkoita sitä, että vyö pitäisi poistaa, jos siinä on ympärillä metalliniittejä tiheästi viisi riviä vierekkäin, JOS se solki kuitenkin on suhteellisen pieni...) No, tämän jälkeen käveltiin eteenpäin ehkä kymmenen metriä passintarkastukseen ja heti sen jälkeen vaihdettiin sukkasilleen ja läpivalaisuun menivät pelkät kengät... Siihen, että niitä ei voinut katsoa samalla laitteella kuin muita kamoja on varmaan ihan luonnollinen selitys (kuten että se kenkälaite säteilyttää miljoona kertaa tehokkaammin ja tuohoaisi kaikki elektroniikkavempeleet tms.), mutta ihan mielenkiintoinen ratkaisu siltikin.

Ja jos et ole vielä lukenut tuota P.S. I love you -kirjaa, suosittelisin tekemään sen - mielestäni se oli parempi kirjana kuin leffana. Ei leffakaan huono ollut, mutta se vain oli amerikkalaistettu versio asiasta - erilainen siis. :)

Kaisa F kirjoitti...

No, joko on gepsi tilauksessa :)

Karo kirjoitti...

Kuvia!! =)