lauantai 18. huhtikuuta 2009

Ystävämme noro

Suomessa on ollut mukavaa. Lunta, lammasta (pääsiäispöydässä siis, ei takapihalla), auringonpaistetta - ja kovasti kaikenlaista sosiaalista kanssakäyntiä. To the extent, että allekirjoittanuthan poimi mukaansa myös pienen ystävämme noro-viruksen tuossa joitain päiviä takaperin. Minkä seurauksena on puhuttu aktiivisesti norjaa posliiniluuriin, haukoteltu kaikissa sateenkaaren väreissä - ja vietetty enemmän aikaa kuvotuksen ja ällötyksen vallassa kuin mikään kotiinpalaavien laki sallisi.

Ei maistu ruisleipä, ei oltermanni. Lihoista tai kaloista nyt puhumattakaan. Omenasiideri aiheuttaa spontaania yököttelyä - ja kaikkineen asiat, joista piti semminkin nelisen kuukautta aktiivisesti haaveilla eivät kerrassaan uppoa allekirjoittaneen olemukseen. Ollenkaan. Jonkinsortin herra Murphy siis taas kultaisella kosketuksellaan ollut liikenteessä - joskopa sitä sitten syyskuussa seuraavalla visiitillä säästyisi moiselta virukselta..Ja voisi jopa toteuttaa edes osan ruoka-aiheisista haaveistaan?

Lähinnä jännittää myös Atlantin-ylilento: ei pelkästään omasta, vaan myös kanssamatkustavaisten perspektiivistä. Sain onnekseni lykättyä lähtöä pari päivää - on kerrassaan niin heikkopeikkofiilis ettei näillä jaloilla vielä Heathrow'ta valloiteta. Toivottavasti sitten tiistaina.

1 kommentti:

Karoliina kirjoitti...

Voi kun tyhmaa! Pahoittelen et just kotireissulla iski tollainen. Tsemppia matkalle. Kun olo alkaa parantua, se toivottavasti palauttaa voimat aika pian.