perjantai 29. toukokuuta 2009

Oonko mää Oulusta?

Ja taas on viikko hujahtanut kuin siivilla. [Meinasi ekaksi lipsahtaa, etta kuin siivila - mutta sentaan niin finglishia puhuva musta ei viela ole tullut, etta sokoittelisin senoja noin lahjakkaasti. Viela.]

Toissa on pitanyt melkoista haipakkaa - suurimmaksi osaksi omaa syytani tosin. Jossain jarjettomassa mielenhairiossa kun olen lupautunut vetamaan mita kummallisimpia koulutuksia (nimimerkilla viikonlopuksi Virginia Beachille, ja ensi viikolla Bostoniin) naiden normihommien lisaksi. Aikaisemmassa elamassahan perinteisella leikkaa-liimaa-paskartele -sorminapparyydella paasi koulutushommissa melko pitkalle - saattoi vaan copypeistata niin perkeleesti, ja korkeintaan keksia kolmisen vitsikasta uutta kujetta jo olemassaoleviin slaideihin.

Taalla viisituntinen koulutus suomalaisten (eli laajemmalla skaalalla myos muiden skandien) nuorten kaytostavoista ja tottumuksista ei valmistukaan ihan tuosta noin vain sormiaan napsayttamalla - vaan on pitanyt kolmena iltana nykertaa kotona jotain ihan kasittamatonta powerpointtia. Mutta tulipahan valmiiksi, paivaa ennen ko. tapahtumaa. Puuh. Ensi viikoksi pitaisi sitten varkata kasaan kaksi-ja-puolipaivainen koulutus jarjestomme Kanadan-toimiston uudelle tyontekijalle. Kun kuulemma muun muassa kaikki pitaisi hanen kanssaan kayda tuossa ajassa lapi. Onneksi ei ole yhtaan ylijumalallinen olo tasta valtavasta luottamuksesta. He.

Tan viikon jannittavyyksiin kuuluu myos elamani ensimmainen ulkosuomalainen aanestystapahtuma. Kavin losauttamassa eurovaaliuurnaan myos yhden kalliolais-oululais-washingtonilaisen aanen. Kotoa peritty kokoomuslainen vaalijuna vei voiton myos talla kertaa - vaikka melkein kaverin neuvosta meinasinkin liveta demareiden kelkkaan. Ohikiitavan hetken vain.

Itse tilaisuus ei ollut kovinkaan pitkakestoinen, eika juurikaan kaynyt kipiaa - lahetystossa oli lisakseni yksi pariskunta samoissa puuhissa. Ainoa kiperampi kysymys tuli neiti viralliselta valvojalta, hanen tivatessa mun tanhetkista kotikuntaani. En itse asiassa vielakaan ole asiasta ihan taysin varma - tein nimittain viime kesana osoitteenmuutoksen Ouluun, juu. Mutta muistaakseni valiaikaisen sellaisen, mika siis tarkoittaisi sita, etta olen edelleen kirjoilla Helsingissa. Hmph. Saattaa siis mun pieni aaneni kadota jonnekin vaalilautakuntien valiseen mustaan aukkoon, jos nyt sitten onkin kaynyt niin, etta olen epahuomiossa tehnyt itsestani jalleen oululaisen - vaikka euroaani meneekin Kaisaniemeen. Kauhiaa epavarmuutta, kun ei vaan voi muistaa.

Tosiaan, tama taalta taas talla eraa. Valokuvia valtameren rannalta seuraa ehka perasta. Toivottavasti!

2 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

Ootko jo kuullu A. Tuiskun uuden singlen!!?? "Me kaadettiin yhdessä puu-U-uuu, sen alle linnut liiskaantuuu-U-uuu..."

http://www.youtube.com/watch?v=HXz5wIha2g8

Kirsi kirjoitti...

Katoppakö Kalu se puUUUUuuu on metafora itsetunnolle, joka kasvaa maailman tuulissa. Tai jotain samankaltaista paskaa. Hohoo.

Melkoista settiä juu.. Puu... Muu..