lauantai 13. kesäkuuta 2009

Too Much Information

Kohtaus elävästä elämästä.

Noin kolmenkymmenen hengen työyhteisöllä on käytössään kaksi kahden hengen pikkulaa, ns. nenänpuuterointia varten. Hyvin suurella todennäköisyydellä ko. tila on tyhjä, kun sinne kesken intensiivisen työnteon marssit - paitsi tietenkin silloin, kun hätä on suurin.

Niinpä tällä viikolla on useammankin kerran tullut todistettua seuraavankaltaista näytelmää.

Tyttö A (nimi muutettu) havaitsee tarpeen käyttää kyseisen fasiliteetin palveluksia. Matkalla vessaan, joka sijaitsee siis toimiston ulkopuolella - useamman piinallisen askeleen päässä kuin alunalkaen kuvittelisi - hätä (se isompi, vaikkei tietenkään prinsessat eli tytöt koskaan käykään cacalla) on jo melkoinen.

Kohde siintää jo lähietäisyydellä - ja helpotus on lähestulkoon käsinkosketeltavaa. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Pikkulan toisessa kopperosta pilkistää kollegan (sen kivan ja hyväntuoksuisen, joka nyt ei ainakaan koskaan suorita mitään luonnollisia tarpeita työpaikallaan) kengänkärjet. Koskapa kopperoita erottaa toisistaan vaan matala sermi (amerikkalaishenkisesti tila on yhteinen - eikä siis tarjoa minkään valtakunnan yksityisyyttä niille, joilla esimerkiksi on ujo pissi), täytyy tytön A (edelleen, nimi muutettu) tehdä salamannopea päätös. Joko käydä näytösluontoisesti kääntymässä omassa pienessä kopperossaan, ja toivoa että kisan toinen osapuoli poistuu paikalta mahdollisimman pikaisesti - tai riskeerata valtavan skandinaavisen loiskeen ja turinan kantautuminen kollegan korviin.

Useimmiten tilanne laukeaa sillä, että molemmat osapuolet pidättelevät tuntemuksiaan (seriously, istuvat valtakunnassaan kaikessa hiljaisuudessa) siihen saakka, että joku ystävällinen taho saapuu paikalle - ja esimerkiksi pesee käsiään hanan alla.

Jos olo ei olisi (teoreettisesti - tämä tarinahan siis ei kerro allekirjoittaneesta) kyseisissä sitsueissöneissä karsean tukala, niin tekisi mieli iskeä vähän juttua paikan päällä aiheesta. Mutta koska on vielä ulkomaalainen (ja muutenkin semisti oudon suorasukaisen maineessa), ja pitää kursailla - niin ei ehkä kehtaa.

Silti. Kaksinkertainen ujostelu vessassa ei voi johtaa muuhun kuin suolivaivoihin ja virtsakiviin. Seriously.

Ps. Yyyyyh. I know. Too much information. Sitähän tuo otsikkokin yrittää sulle jo kertoa. Oma vikasi, kun päätit lukea tänne asti varoituksista huolimatta.

Pps. Mietin täällä parhaillaan, kummasta tulee perjantai-iltana parempi mieli: Haribon salmiakkimerkkareista vai himakaadollisesta (tai parista) jääkaappikylmää valkoviiniä. Molempi parempi, kai. Suomenkielistä seuraa vaan saisi olla enemmän...

4 kommenttia:

Kalu kirjoitti...

Shit happens...

Juopa lauantain kunniaks pullo kossua.

Anu kirjoitti...

hei, et kertonu tuota tarinaasi loppuun! mitä tyttö A päätti tehdä ratkaisevalla hetkellä?!

nauroinpa silti silmäni sikkuralle tuota lukiessani.. hiiii! ^_^

Kirsi kirjoitti...

A-new; surullista myöntää, mutta tyttö A oikeasti kääntyi kannoillaan - kipaisi takaisin toimistoon ja nähtyään ko. hahmon palaavan kubikleensa, palasi suorittamaan asiat loppuun.

Pojat: anteeksi, kun tuhosin illuusionne siitä ettei tytöt a) piereskele tai b) käy kakalla. Me ei kai vaan olla samalla tavoin ylpeitä noista edesottamuksista, kuin keskiverto kaksilahkeiset...? *wink*

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on niin totta naisilla; työpaikkojen, kauppojen ja huoltamoidenkin vessoissa.
Miesten vessoissa käy kuulemma melkoinen pärinä, ja ihan sama onko Suomessa vai USA:ssa. Mutta valitettvasti miesten mahat ovat varmasti paremmassa kunnossa kuin meillä :-)

Feng shuinkin mukaan asia on ihan luonnollinen, joten koitetaan alkaa ajatella sitä ;-)