torstai 11. kesäkuuta 2009

Tuiskututtais

Tänäänpä pyyhkäisi vallankin pieni melankolinen aalto olemukseni yli, kun töissä viihdytin itseäni juutuubaamalla hyvää (!) musiikkia.

[Ilmiönä ikävä on sillä tavalla vinkeä, ettei enää viime viikkoina ja kuukausina ole juurikaan ikävissään tarvinnut kärvistellä - sen verran vauhdilla on aika mennyt, että enää hyvin ohikiitävinä hetkinä on ollut tuskainen olo. Tähän aamuun saakka siis.]

Juutuubihan osasi soittaa myös ihanaista ystäväämme Antti Muiskua - ja siinä biitistä sekaisin -fiilikselle hymistellessäni tuli vaan ihan ylitsepääsemätön kaipaus kinkeröimään iihanien suomalaisystävien kanssa. Menovarvasta vipatutti ihan järjettömästi - tekisi vaan mieli juoda siideriä (ja skumppaa ja mummontossuja ja ja ja) ja jortsuilla jossain diskoteekissä. Edes kahden biisin verran. Samalla iskulla voisi ehkä syödä roveen mansikoita, ja kilon verran uusia perunoita sipulikastikkeella (sekä käydä halimassa perheen Oulussa) - ja sitten olisin taas ihan valmista kauraa palaamaan tänne takaisin.

Meinasin siinä epätoivon tuiskeessa käydä jo järjestelemään omia welcome home -juhlallisuuksia (yep - tervetuloa vaan meikkiksen elämään; pienet on iloni!), mutta onneksi tulin järkiini. Kukaan kun tuskin on valmis lyömään lukkoon bileiloja helmikuun puoliväliin tässä vaiheessa vuotta - vaatimattomasti vain kahdeksan kuukautta etukäteen. Hohoo. Jopa minä kaikessa kaistapäisyydessäni hoksasin sen. Eli kutsua joutuu siis odottelemaan vielä..öö..no ainakin kolme kuukautta *wirn*. Mutta kun juhlakutsu kajahtaa, niin tiedätte kaivella tanssikengät naftaliinista ja varautua henkisesti erinomaisen epätasapainoisen kolmekymppisen antti-fanin paluuseen. Hoo. [Mental note to self: pitäis ehkä sopia jossain välissä työnantajan kanssa vikasta työpäivästä - ja alkaa jo pikkuhiljaa miettiä niitä paluulentoja sun muita...]

Mutta siis iso iloinen halaus sinne äitieni ja isieni kotimaahan - aktiivisesti olette kaikki vielä mielessä ja muistoissa. Ja kovasti on kyllä ikävä. Sekä isompia että pienempiä ystäviä.

Ps. Täällä paikallinen puheenaihe on ollut tänaamuinen ampumavälikohtaus juutalaismuseossa. Joku 88-vuotias rasistisiin liikkeisiin yhdistetty vanhempi mieshenkilö oli ampunut ko. museon vartijan kuoliaaksi. Itse olin vajaan 20 km päässä tapahtumapaikalta (työpäivän kunniaksi) - mutta museo oli kuulemma ollut täynnä koululaisia sun muita turisteja. Kaiken maailman viirupäitä, indeed.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Joko on Antin uutukainen "Juuret" kuunneltu ja moneen kertaan? Ihqa, Anatsu Panatsu palaa takaisin :) T. yx toinen fani

Kalu kirjoitti...

"Aivan niinkuin oisin, mennyt piristä sekaisin!"

Kirsi kirjoitti...

Joo, juuret on kuunneltu - enkä kyllä ole ihan vakuuttunut, että tykkäänkö siitä. Ongelmana lienee se, ettei täällä joudu ns. pakkosyötön kohteeksi - kun mikään radioasema ei suolla Juuria 24-7 mun korviin.

Mutta ehkä totuttelukysymys, we'll see.