torstai 23. heinäkuuta 2009

Ja sama suomeksi

Vietettiin siis ihan jarjettoman hieno viikonloppu South Carolinassa, valtameren rannalla. Pawleys Island sijaitsee kolmisenkymmenta mailia Myrtle Beachista etelaan. Sellainen pieni kyla, ja rauhallinenkin - jossa siis sijaitsee vuokraisantani Jerryn vanhempien 1950-luvulla rakennettu Beach House. Ihan siis valtameren aaressa, valkoisella hiekkarannalla. Matka etelaan oli mutkikas (tuossa alempana aiheesta enemman - mm. kolme valtavaa ukkosmyrskya ja yksi tornado osui tielle), mutta voitte vaan tykonanne kuvitella kuinka hienoa oli 10h ajamisen jalkeen saapua perille iloisen seurueen keskelle. Pimeasta huolimatta meren lasnaolon aisti seka korvilla etta nenalla - suolan haju ja aaltojen pauhu oli melkoinen.

Aamun valjetessa rytmiryhma (Jerry sisaruksineen ja heidan perheineen, kaksi serkkua puolisoineen, vanhemmat ja koira - yhteensa meita oli 18 henkea) ruokittiin Roberta Annin toimesta - keittiossa siis haaraili 'apuna' vanhempi musta nainen. Ja sitten suunnattiin biitsille. Noin 20m rannemmaksi siis.. Jerry piti surffikoulua halukkaille - uitiin ja lekoteltiin auringon paahteessa. Ja ihmeteltiin porukalla elaman hienoutta. Kahdelta soi lounaskello: samaisen Roberta Annin valmistama midday meal piti sisallaan fried chickenia, tomaattipiirakkaa, papuja ja riisia, biscuets and gravy - eli kaikkia maailman etelavaltiollisia herkkuja. Oltiin ihan aiman kakena lounaspoydan notkeesta - hieman piti ottaa lepoa ruoan jalkeen terassin kiikkutuoleissa ja riippumatossa...


Illalla tsuumailtiin rannalla auringonlaskua olutta siemaillen - oli ihan kasittamattoman kaunis (ja kauniin varinen) ilta. Vaikkei siis aurinko varsinaisesti mereen laskenutkaan, kun se meri oli auringonlaskun suhteen vahan vaaralla puolen. Mutta silti.


Ilta meni korttipeleja pelaillessa ja porukalla viisastellessa - huikealla tavalla porukka imaisi suomalaiskolonnamme joukkoonsa, ja osoitti amerikkalaisten parhaat puolet ystavallisyydessa ja sydamellisyydessa.

Oli siina pohojaalaasilla ihmettelemista, kerrassaan - kun kokemukset paikallisten vieraanvaraisuudesta on kuitenkin tahan saakka olleet melko rajalliset...

Sunnuntaina auton nokka suunnattiin kohti Charlestonia, osavaltion paakaupunkia, ja sitten maanantaina aamupaivasta tie vei takaisin pohjoiseen. Paluumatkaan hurahti vajaat 11h, mutta pidettiin siis valissa melkein 3h paussi ohikulkumatkalle osuneessa Outlet Mallissa. Josta tarttui yksi jos toinenkin vaatekappale ja kenka mukaan, itse kullekin...

Kerrassaan virkistava miniloma - ja ihan sataprosenttisesti valtavan ajamisruljanssin arvoinen. Sita kuitenkin paasee etelavaltiolaiseen ilmapiiriin ihan eri tavalla mukaan, kun asuu paikallisten luona ja heidan ehdoillaan - kuin esimerkiksi turistina ylhaisessa yksinaisyydessaan jossain rivihotellissa.

Ei kommentteja: