maanantai 27. heinäkuuta 2009

Läksiäisissä

Tarkkasilmäisimmät lukijat mahtavat muistaa, että melko lailla päivälleen vuosi sitten eräskin allekirjoittanut juhli läksiäisiään - kanansiipien ja kuohuviinin voimalla. Lento Bostoniin lähti Helsinki-Vantaalta 30.7., mikä siis tarkoittaa sitä, että ensi viikolla tulee vuosi reissua täyteen. Ihan käsittämätöntä. Pomolle aiheesta ohimennen mainitsin perjantaina - hän järkyttyi ihan vilpittömästi ajan kulusta. Kuitenkin siis niin päin, että olen ollut täällä vasta vuoden: kuulemma tuntuu paljon pidemmältä. Siis siitä näkökulmasta, että kuulemma ei enää muistakaan aikaa, kun en ollut täällä töissä. Hih. Kohteliaisuus kai tuokin..?

Eilen puolestaan vietettiin Brian-nimisen kollegan läksiäisiä. Hän lentää ensi viikon lopulla Japaniin, vuoden opettajakomennukselle. Juhlista oli haikeus kaukana: yhteinen kollega veti ihan käsittämättömän hienon drag-esityksen, ja muutenkin tanssittiin ja laulettiin hilpeänä pitkälle aamuyöhön. Brianin kysellessa allekirjoittaneen neuvoja maastamuuton suhteen (ja erityisesti ikävän ja sopeutumishankaluuksien iskiessä), ei meikäläistä pitkään tarvinnut houkutella listaamaan ohjeita, kokemuksen syvällä rintaäänellä.

1. Ahdistuksen ja hankalan olon iskiessä, muista hengittää. Sisään ja ulos. Minuutti, tunti ja päivä kerrallaan aika kuluu - ja parantaa haavat. Viimeistään viikon kuluttua syvinkin ikävä ja ahdistus on väistynyt, kunhan vain antaa sille mahdollisuuden.

2. Opettele arvostamaan itseäsi - ja sietämään yksinoloa. Etenkin yksin ulkomaankomennukselle lähtiessä on melkoisen todennäköistä, että viikkoihin mahtuu myös niitä yksinäisiä iltoja - ja viikonloppuja. Mikä on toisaalta myös hyvin voimaannuttavaa - saa olla omassa rauhassa, omalla kielellään. Ja omilla ehdoillaan.

3. Älä liioittele yhteydenpidossasi kotimaahan. Sähköposti -ja skype- on kiva kaveri. Mutta joka päivä ei tarvitse jutella kotiin tuntitolkulla, tai käyttää öitään Intterwebin ihmemaassa roikkumiseen. Anna aikaa myös uuden maan ihmisille - ja heidän kulttuurilleen.

4. Ole itsellesi - ja uudelle kotimaallesi armollinen. Asiat eivät olleet 100% täydellisiä kotimaassakaan (vai miksi ylipäätään olet/olit reissuun lähdössä?!), etkä voi täten täydellisyyttä odottaa myös ulkomaillakaan. Opettele hymyilemään ja nauramaan myös itsellesi, ja mahdollisille kulttuuri- ja kielimokille, ennemmin kuin kärjistämään ja kritisoimaan uutta kotikaupunkiasi ja sen ihmisiä.

5. Pidä päiväkirjaa, tai ainakin kirjaa johonkin sanomalehden nurkkaan ylös tuntemuksiasi ja ajatuksiasi matkan varrelta. Ahdistuksen iskiessä voit tunnistaa tutun kuvion (kuun asennon, mahdolliset muut vitutuksen aiheuttajat, jne.) ja täten toimia kerta kerralta rationaalisemmin. Itkupaskahalvaus kerran kuussa virkistää - ja pitää lääkärin loitolla. Mutta näin aikuisiällä on tullut havaittua myös se, että kulttuurishokki (tai ylipäätään määräämätön vitutus) vähenee, kun asiat jättää omaan arvoonsa.

6. Hengitä syvään. Sisään ja ulos. This too will pass!

Ensi viikolla meinasin viedä töihin vuosipäivääni juhlistamaan key-lime juustokakkua, jonka ohjeen sain tuolta yllämainitulta drag-artistilta. Reseptiikkaa seuraa, jahka torttu onnistuu!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitsa vinkeistä! Ajoitus on täydellinen kun olen nyt itsekin muuttamassa rapakon taakse, tosin vähän pienemmän lätäkön taakse kuin sinä. Ihan Ruotsiin asti lähden :) t. Anne, den blivande stockholmaren

Kaarina kirjoitti...

Juu, ei aina ole asiat täydellisesti kotimaassakaan. Tänä aamuna tuli kyllä taas hengiteltyä. Koto-Suomessa bussikuski kaasutti nenän alta just kun allekirjoittanut oli maratoonannut kauluspaita hiertäen bussipysäkille - hikijumppa vain siksi, että evässalaatin ryökäle oli unohtunut kotijääkaappiin. Ensin kirottiin julkinen liikenne ja kuski, sitten mokoma eväspurnukka ja sitten hengiteltiin. Ja hyvä tuli, aurinkokin paistaa ja kaikkea. ;)