keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Matkaraporttia

Onpa ollut taas mytakkaa taalla paassa. Radiohiljaisuus johtuu siis vanhempieni visiitista Amerikan ihmemaahan – vietettiin viime viikolla paivia kavellen ympariinsa Washingtonissa. Ja yllatin oikein itsenikin tuntemalla paikkoja, navigoimalla joukkomme sujuvasti kaupungista vuoristoon ja takaisin – ilman gepsia.

Oli ihana viettaa aikaa rakkaimpien sukulaisten kanssa, nauttia auringonpaisteesta ja viisastella takapihalla viinilasin aarella. Mentiin heittaen kahdeksantuntisia paivia jalkojemme paalla – kasvitieteellisesta puutarhasta taidemuseoon Picassoa ihailemaan, ja monumentilta toiselle... Kaytiin jokilaivaristeilylla, torikahvilla ja pikniklounaalla – ja ihailtiin Yhdysvaltain itsenaisyyspaivan ilotulitusta, tosin kilometrien paassa tapahtumapaikasta. Kaupungista loytyi myos viehattava satamakalakauppa: elavia rapuja, hummerinjalkoja, kampasimpukoita ja vaikka minkasorttisia orveleita – joita kauppasivat siis nenanpaasta varpaisiin saakka tatskatut merimeihet. Hyvinkin jannittavaa, ja eksootillista.

Sydan meinasi taas rutistua kokoon tanaan, kun piti halata hyvastiksi isia ja aitia: yli viikon mittainen loma hurahti kylla kuin siivilla. Ilostuksekseni vieraat nayttivat viihtyvan, ja ilmatkin suosivat – leppoinen +30C oli lienee keskilampotila, mutta tuuli oli onneksi seuranamme kavelyreissuilla, niin ei ihan kuoliaaksi asti tarvinnut hiota. Vahan on taas allekirjoittaneen olemuksessa enemman alakuloa, mutta sitten tyomatkalla hoksasi taas sen, kuinka ikava on itse asiassa ihan hyva tunne. Ja toihin paastyani oli sahkopostilaatikossa iloinen yllatys: ollaan kahden hyvan opiskeluaikaisen ystavan kanssa lahdossa nailla nakymin ensi viikolla Etela-Carolinan rannikolle pitkaa viikonloppua viettamaan, vuokraisantani kesapaikkaan siis. Huisaa paasta kokemaan tosi erilaista Amerikkaa...!

Varata tarskaytin myos syyskuiset lennot Suomeen: olen siis kotikonnuilla pohjoisessa 5.-17.9. ja siita sitten viela pari-kolme paivaa Helsingissa tyoasioilla – ja kavereita tapaamassa. Massiivisia reunioneita siis odotellessa, heh.

Pitaa yrittaa kaivella kuvia kamerasta molempien lukijoidenikin iloksi. Siihen saakka siis vinkeita vilkutuksia taalta Atlantin takaa. Ja terveisia kotiin! Oli ihana, kun kavitte!!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täällä kotikonnuilla ihmetellään aikaeroa - uni ei tule ilmeisesti
aikaeron mutta myös ikimuistoisten kokemusten pyöriessä
mielessä.Washington on ihana kesäkaupunki- paljon komeaa ja kaunista
katsottavaa ja leppoisia, ystävällisiä ihmisiä. Kiitos kartturille, olimme
tutustuneet lentokentältä jälkikäteen ostamamme matkaoppaan mukaisiin
merkittäviin ja kauniisiin kohteisiin miltei 100%:sti.
Haleja äippe