sunnuntai 23. elokuuta 2009

Hammaslääkärissä

Tulin torstaina järkiini (on ohimenevää, nou worries!) ja kipaisin kollegoiden suositteleman hampilääkärin pakeille. Tuli intialaistaustainen Dr. Loza (kuten tässä maassa lääkistä käyneitä tulee kutsuman) siihen lopputulemaan, että Näkin Hammastäti oli vuosi sitten kesällä jättänyt poskihampaan paikan siitä verran korkeaksi, että purenta oli hankaloitunut. Ja hammas sitten siinä ylhäisessä yksinäisyydessään oli hiertänyt hermoa - joka mukavasti kipeytyi ajan saatossa.

Eipä hätä tämännäköinen, otettiin röntgenkuvaa ja tehtiin hoitosuunnitelmaa - ja ennen toimenpiteitä pahoitellen esitettiin allekirjoittaneelle maksusitoumus: 307 Yhtysvaltain dollaaria ensihoidosta ja antibiooteista. Vähemmän itse asiassa kuin olisin lähtökohtaisesti kuvitellut, mutta silti puolen tunnin työstä ihan miehekäs summa. Ja juu: KELA ei korvaa :)

Tuputti herra Lääkäri poskea turruttavalla aineella, vain survaistakseen puudutuspiikin alaleukaan. Vips vaan tuntui, kun puudute livahti poskiontelon kautta näköhermoon - jonka jälkeen näkyikin herra Lääkäri kahtena. Lievästi kurmoottavaa - ja hieman ihmetteli hamppilääkärikin suomalaista anatomiaa. Lohdutteli kaksinäköisyyden olevan ohimenevää, mutta eittämättä hieman kyllä ahdisti siinä tuolissa killisilmin istua.

Seuraavaksi kaiveltiin plakkarista juurihoitoneulaa sun muuta värkkiä - ja suomalaisen hammashoidon kehumisin kävi herra Lääkäri toimeen. Siinä aikansa rukkasi hammasta (tai siis sitä tulehtunutta juurta) kuntoon, allekirjoittaneen hihitellessä intoutuneelle työotteelle. Jos suomalaisia hammaslääkäreitä moititaan potilaan yli puhumisesta, niin täällä moisesta ei ainakaan ollut pelkoa. Dr. Loza ihasteli, ihmetteli ja piti jatkuvaa elämää allekirjoittaneen hampaistosta (lähinnä hoitajalle siis, toivoisin) - tyyliin 'katsos nyt tätäkin -- ohhoo -- kylläpä kannatti mennä ihan perille asti -- no jopas nyt on kaikenmoista...' Semisti tuli aiemminkin puheena ollut paikallisten viehättävä tapa eläytyä mieleen - tyyppi kyllä eläytyi työhönsä niin, että itselläni oli olo kuin urheiluottelua seuratessa.

Seitsemän päivän antibiootit (jännittävästi kerran kahdeksassa tunnissa otettuna) ja komennus juurihoitoon Suomessa jäi käteen. Sekä kyllä ihan hyvä mieli käynnistä. Sain palautetta, että olin kuulemma mukava ja reipas (!) potilas. Tarraa en ihan kehdannut pyytää, mutta melkein..

Ja joo. Marssin samoin tein Maistraatin ja KELAn sivuille, ja tein muuttoilmoituksen Suomeen, syyskuun alusta. Ei ilmeisesti ihan lakien ja asetusten mukaista, mutta jos tässä nyt yksityiselle jatkohoitoon päädytään, niin kelakorvauksen ihan mieluusti haluaisin. Kiitos.

Ps. Creed oli ihq. Lisää myöhemmin!

Ei kommentteja: