maanantai 3. elokuuta 2009

Syksy tulee?

Hui hai - ja samassa oli jo elokuu. Naamakirjan mukaan suunnilleen koko ystäväpiirini on parhaillaan palailemassa töihin hyvin ansaituilta lomiltaan - ja aiheeseen liittyvän vitutuksen aistii Atlantin ylikin. Itse asiassa aika vitsikästä, ettei meikämanne ole lomaillut sitten pääsiäisen, muutamaa pitkää viikonloppua lukuunottamatta, eikä suuremmin vielä edes ahdista. Hassua. Mullahan on tässä työrupeamaa vielä kuukauden verran jäljellä, ennen kuin suhaan kotikonnuille muutaman viikon taaperoterapiaan. Lisäksi samassa yhteydessä pitäisi alkaa neuvonpito mahdollisen tulevan (tämänhetkisen entisen) työnantajan kanssa. Huu.

Elokuu menee meidän talossa kuin siivillä - vielä olisi vaihtareita vailla kotia, eri puolilla maailmaa. Sosiaalinen elämä tulee myös olemaan melko surakkaa: ensi viikonloppuna on ystävän valokuvanäyttelyn avajaiset. Seuraavaksi viikonlopuksi lupasin järkätä työkavereille grillikekkerit - ja sitten ollaankin menossa vuokraisännän tyttöystävän sisaren miehen bändin keikalle. [Joo, I know. Jerryn Julian sisko on siis naimisissa Creed-nimisen bändin laulajan kanssa - ja ne on comeback-kiertueellaan. Ilmeisesti ihan vippilippua olisi tarjolla, backstagesta ja kirkuvista teinixeistä nyt puhumattakaan. Pitää ehkä ostaa bändin levy ja harjoitella piisejä vähän salaa, ennen stadionkonserttia... Ja ehkä tosiaan tutustua bändin kuviointeihin vähän paremmin, että tietää mistä puhutaan.]

Tänään simuloin krapulaa - olin siis eilisellä 12h kansainvälisillä festareilla Baltimoressa (töissä siis), eikä alkoholia kylläkään tullut nautittua. Mutta väsytti silti ihan järjettömästi aamulla. Siispä sadepäivän kunniaksi olen levyttänyt soffalla koko päivän -pessyt koneellisen pyykkiä- lukenut kirjaa, katsonut Food Networkia, surffannut netissä. Ja syönyt pitsaa ja kokista. Sekä vähän suklaata. Hi. Ihana krapulasimulaattori - onneksi ei ole oikeasti paha olo, eikä tukka kipiä.

Netin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös seuraavan lainauksen, joka kiteyttää kyllä ajatuksiani viime kesältä ihan naulan kantaan. Olen niiiiiiiin moneen otteeseen kyllä kiitellyt sitä, kuinka tyytyväinen olen siihen että elän jo tätä kesää täällä. Ehkä tuhat kertaa paremmissa fiiliksissä, kun ei enää tarvitse lähteä mihinkään. Paitsi siis palata puolen vuoden kuluttua takaisin Suomeen. Kotiin.

Lähtö tulee hypyn lailla! Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan.
Hän nyhtää telttakepit maasta ja sammuttaa hiilloksen sukkelasti, ennen kuin kukaan ehtii estellä häntä taikka tulla mitään utelemaan; reppua selkään nostaessaan hän hyppelee, ja lopulta hän on tiellä, yks kaks rauhallisena kuin ties mikä vaeltava puu, jossa yksikään lehti ei liiku.
Teltan paikalla on vain tyhjä suorakulmio vaalennutta ruohoa, ja myöhemmin aamulla ystävät heräävät ja sanovat: "Hän on lähtenyt, syksy tulee."

-Tove Jansson

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

aww.. Creed on <3

Kirsi kirjoitti...

Oooo. Kuka anomuumi tuntee ko. banrin..? Ny jotain vahan tarkempaa identifikaattia kehaan, niin osaan kurmoottaa oikiaa tahoa. Pliiiis.

Naksu kirjoitti...

Ihana teksti! Ihan loistava ja kuvaa kyllä lähtöä ja viime syksyä niin hyvin. Mutta muistuttaisin saman runoilijan luomasta toisesta sanonnasta "Pitää lähteää, jotta voi tulla takaisin". Kyllä se telttapaikka löytyy koto-Suomesta vielä sinulle Kirsu :o) Sitä todella odotelelessa.

Anonyymi kirjoitti...

Heljä anonymous tuntee tai tietää. Vaihtarivuonna popitettiin/rokitettiin sitä automatkoilla ja kotibileissä. Myös Prom muistoja tullee mieleen ko bändin biiseistä. Mun mielestä tota on soitettu myös Suomessa radiossa pari vuotta taaksepäin.

Täydellinen kateus siis sun vip lipuille!

Anonyymi kirjoitti...

Aika kirpaisevaa.

Yhtäkkiä kaikki on muuttunut, eikä lähtijä saa hukata minuuttiakaan.

Pitää vain löytää uusi teltanpaikka..

O