maanantai 10. elokuuta 2009

Real World

Tiistaina illalla myöhään kaksi suomalaiskaveria kirjoittaa Naamakirjan seinälle olevansa sattumalta matkalla Washingtoniin. Vastaan osoite- ja yhteystiedoin - kutsuen pojat majataloon yökylästelemään, sikäli kun majapaikka vielä reissusta puuttuu. Tekstiviesti perään, jotta luulisi seurueella olevan tarpeeksi informaatiota. Ja sitten odottelemaan.

Keskiviikko meni töissä yhdessä hujauksessa, ja illalla seurattiin (tavoille uskollisena) So You Think You Can Dance -kisan finaalia. Hieman ihmetytti matkalaisten radiohiljaisuus, mutta päättelin viimehetken suunnitelmien muuttuneen, no, viime hetkellä. Eikä siinä siis mitään.

Torstaina takaisin töihin, jossa siis käytännössä ei ole laisinkaan kenttää kännyköillä, kun toimistomme sijaitsee rakennuksen alimmassa kerroksessa. Puoliltapäivin soi puhelin. Se matka-sellainen. Ko. seurueen toinen osapuoli (kaksosista se vanhempi?) ilmoittaa hankkineensa tarvittavan määrän kännykkälatureita. Ovat kuulemma siis Washingtonissa toista vuorokautta - ja kävelleet kotikadullani edellisiltana. Joku napakka majatalonemäntä lähetti osoitteen ilman kadunnumeroa Naamakirjoitse - ja sen talonnumeron siis perässä tekstarina. Mikä ei koskaan mennyt perille.

Olivat pojat kuulemma kadulla kulkiessaan miettineet, missä mahdan majaani pitää - ja jopa suomenkielisten törkeyksien huutelua kovaan ääneen.. Ihan ihastuttava idea: olisi kyllä saattanut hieman mennä pasmaa sekaisin, jos sattumalta kotikadulla tuttuihin suomalaisiin olisi törmännyt iltapimeällä.

No, loppu hyvin - kaikki hyvin. Vietettiin vitsikäs ilta hyvän etiopialaisen ruuan ja kylmien juomien äärellä. Kundit saa kertoa tarinan loppuun, kun lupasivat vierailijablogiinkin kirjoittaa. Ilta päättyi paikalliseen sporttibaariin (jonka kohdeyleisö ei kylläkään ns. puttaa griinillä), jossa seurueemme suureksi hilpeydeksi pyöri MTV:llä ensi vuonna esitettävän Real Worldin kuvausryhmä. Ihan käsittämätöntä shottien juomista ja kameran edessä pällistelyä. Siellä yksi jos toinenkin venyi mitä omituisimpiin suorituksiin esimerkiksi taaksepäin volttien teossa - vain, notta oma naama näkyisi teeveessä.

Itseäni ihmetytti lähinnä kuvauslupalappujen puute. Paikalliset kun ovat suhteettoman tarkkoja siitä, ettei ohikulkijoiden naamoja saa tunnistettavasti televiitsiossa näkyä. Hih. No, onpa jotain mullakin jännitettävää - jonnekin ensi vuoteen saakka...?

Ei kommentteja: