keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Karjalanpiirakka


Sen siitä sitten saa, kun ei viikkoihin taas muista elämästään kirjuittaa. Olisi ehken tuhat pientä ja äärettömän merkityksetöntä tarinaa kerrottavana. Mistäköhän lienee aloittaisi...

Kuvassa Appalakkien vuoristoa meidän staff retreatin kämpiltä katsottuna.

Viikonloppuna oli Eräässä Baarissa tapaamani kokki-Mikon** syntymäpäivä. Koskapa Mikko on viimeisen vuosikymmenen työskennellyt erään yhteisen kotimaamme suurlähetystössä, oli kutsu ko. kinkereihin mitä vitsikkäin yllätys. Mentiin silti - jos ei muuten, niin siitä ilosta, että kanssasuomalaisia kokkeja on aina kiva juhlia. Ja kylläpä olikin kemut: suurlähettilään residenssissä notkui pöydät kansainvälisistä herkuista, baarissa oli sopivasti kuohuvaa - ja ulkoilman noin tuhat lämpöastetta loivat kyllä oman säväyksensä juhlatunnelmaan.

Buffet-pöytä. Need I say more?

Vedin navan täyteen karjalanpiirakoita ja munavoita (sekä sen miljoonaa muuta sorttia), kilistelin kuohuvalla - ja yritin esittää pätevämpääkin seurapiirisuhisijaa. Jatkettiin iltaa cocktaileilla Dupont Barin loungessa: cosmot oli paitsi hinnakkaita, myös mukavan virkistäviä. Ja siinä drinksulasi kädessään oli hyvä kurkkia baarin telkkarista Ted Kennedyn hautajaissaattoa, joka siis otti tapahtuakseen suunnilleen tuossa mun takapihalla.

Kymmenen dollarin drinksujen seuraksi saa samalla rahalla myös gourmet-raksuja. Vihreät on ehkä maailman vitsikkäimpiä wasabi-herneitä. Meinaa taju mennä kun tunkee poskensa niitä täyteen...

Kirjapiiri puolestaan kokoontui kaupungin kattojen yllä: viiniä ja viisaita sanoja riitti sunnuntai-illasta huolimatta.

Aurinko laski Washingtonin yllä.

Ja eilinen siis huipentui hillittömään jännitysnäytelmään edustamani nuorisojärjestön toimesta: täällä nimittäin laki ja asetus sanoo, että vaihto-oppilaan perhe- ja koulutiedot tulee olla virkamiesten kirjoissa ja kansissa (eli sähköisessä järjestelmässä) 31.8. kello 00.00 mennessä. Tahi muuten ei nuorisolla ole maahan asiaa. Eilisaamulla (eli keskimäärin 15h ennen kyseistä takarajaa) perheettä oli vielä useampi kymmenen nuorta; ja siinä sitä sitten ilta vierähti tuloslistaa netistä tarkkaillessa.

Asiaan yhtään perehtyneet voinevat kuvitella seurueemme tuuletukset kello 23.54, kun viimeiset neljä oppilasta siirtyivät luokasta 'avoin' luokkaan 'sijoitus vahvistettu'... Vaikka kesä on ollut aiheen tiimoilla melkoisen haastava - lähinnä siis taloudellisen tilanteen puolesta - niin kyllä oli taas jotenkin siunattu olo, kun kaikille nuorille löytyi koti Amerikoista, ja pääsevät oman Jenkkiseikkailunsa alkuun vielä tällä viikolla...

Huomenna kiivasta pakkausta, torstaina vielä saksalaisvieraiden viihdytystä - ja perjantaina sitten nokka kohti Lontoota ja Helsingforsia. Täällä lähtökuopissa jo sudin, enkä kyllä millään malttaisi enää kolmea yötä vartoa... Ihan kuin jouluaattoa odottelisi, heh.

ps. Autotallista hävisi jonninsortin 'power tool'. Naapurustossa oli varastettu muutama pyörä, ja murtauduttu myös pariin autoon. Nyt on sitten neighborhood watch valjastettu keski-ikäisen, harmaantuvan mustan miehen jahtiin. On kuulemma pollareiden vanha tuttu. Hyy, edelleen..!

**) Muistelin, että olisin joskus kirjoitellutkin aiheesta, mutten löytänyt ko. tekstiä.. Siis tosiaan keväällä työporukan illallisreissun päätteeksi päädyttiin yhdelle [oikeasti!!] paikalliseen kuppilaan, niin bongasin sieltä viisihenkisen kundiporukan, jonka aksentit paikallistivat heidät suoraan Vanhalle Mantereelle. Kysäisin ennen poistumistani lähimmältä kundilta aiheesta - ja hän siis osoittautui suomalaiseksi lähetystökokiksi - muiden edustaessa samaa ammattia akselilla Norja-Tanska-Belgia. Ollaan muutaman kerran tavattu samoissa merkeissä, ja tosiaan edustamani nuorisolaisjärjestö oli hänellekin kovin tuttu...

Ei kommentteja: