lauantai 26. syyskuuta 2009

Sanaton syyskuu

Jotkut viettää tipatonta tammikuuta (tai tyyskuuta, kuten eräs isäni) - toiset sanatonta syyskuuta. Vrt. viime vuoden(kin) kirsuseinin syyskuiset hulinat.

Mutta. But. Men. Aber.

Hän on palannut. Sekä blogistaniaan että Amerikoihin. Villin radiohiljaisuuden takana erityisesti seuraavat asiat:

- Syyskuinen kesäloma kauniissa Pohjolassa.

Vietin siis kaksiviikkoisen kotikonnuilla Oulussa - ja muutaman päivän myös maamme pääkaupungissa. Perhettä, ystäviä, työkavereita -- ja hammaslääkäriä tapaillen. Mental note to self: loman ohjelmana juurihoito (kokonaisuudessaan neljä visiittiä Valkealinnan hampaaseen) voittaa kyllä mennen tullen edellistä Suomen-vierailua leimanneen Noron. Ei niin, että kumpaakaan kovasti kenellekään suosittelisin, mutta silti.

Suomessa oli mukavaa, ja kivaa, ja rentouttavaa ja kaikkia muitakin positiivisia attribuutteja. Yllättävän vähän ahdisti suomalaisten jäykistely ja myrkynniellyt olemus - tai sitten onnekkaasti vietin aikaani vain ihanan sympaattisten ja hymyileväisten ihmisten seurassa. Mene ja tiedä.

Pikkupojat (eli tätilapset) oli kasvaneet kohisten - nuorimmainen oppinut paitsi kävelemään, myös hyppimään sitten viimenäkemän. Molempia taitoja esiteltiin siis jo Oulunsalon lentokentällä, kun Amerikan-täti raportoi kadonneita matkalaukkujaan lentoyhtiön virkailijalle. Isommat pojat norkuivat tuliaisia, istuivat sylissä kuunnellen Lehmän ja Variksen sekoiluista kertovia satuja, ihmettelivät takapihan punalakkisia myrrrrkkysieniä. Toisen kertomuksen mukaan niitä nimittäin oli siellä ainakin kaksikymmentätuhatta!

Täti puolestaan ihmetteli rakennekynsien kätevyyttä lihasulan marttana: voin luvata, että karjalanpiirakoiden rypyttäminen käy helpommin ilman ylimääräisiä tekokynsiä, kuin niiden kanssa. Lisäksi fiilisteltiin rapukautta sukumme ensimmäisillä rapujuhlilla: suvun pienimmät olivat silminnähden otettuja aikuisten taidoista räpeltää noiden haisevien punaisten örveleiden kanssa (rapujen siis) - ja kyvystä laulaa ukkonooaa ruokapöydässä, täysin väärillä sanoilla.

Helsingin-reissuun puolestaan mahtui uraneuvottelua, kampaajavierailua ja suunnilleen kaikkien Parhaiden Kavereiden näkemistä. Drinksuilla ja dinnerillä, myöhäisellä synttärilounaalla, Access Denied -sitseillä - ja lauantaisilla elonkorjuujuhlilla. Oli ihan ihana nähdä, piiiiiiiiiitkästä aikaa. Mutta sunnuntaina aamulla oli kyllä jo sellainen olo, että ihan kiva päästä vaihteeksi rauhoittumaan omaan elämääni tänne Atlantin taakse. Melkoisen hektistä paikasta toiseen ravaamista ja sosialisointia.. *wirn*

- Lokakuinen konferenssimatka Bangkokiin.

Lähestyy siis huimaa vauhtia tämä meikäläisen komennusuran huipennus. Asiat alkaa olla kasassa - mutta toki viimeiseksi pariviikkoiseksi on melko lailla vielä tuolla työrintamalla tekemistä. Ja jottei vallan vuorokaudesta tunnit loppuisi, niin lupauduin vaihtareiden New Yorkin -matkan valvojaksi ensi viikolle (ilmaiseksi mm. Broadwaylle Mamma Miaa katsomaan!), ja sitten Sveitsiin vanhojen ystävien häihin sillä seuraavalla. Jos noissa häissä jaettaisiin palkintoja vieraiden suurimmasta hiilijalanjäljestä, niin pääsisin kyllä ehkä palkintosijoille - lennän siis paikalle häitä edeltävänä päivänä Washingtonista, ja jatkan seuraavana sitten Bangkokiin. Hihi.

Kuukauden päähän kun pääsisi, niin olisi olemisessa paljon enemmän varaa löysäillä - ja nautiskella.

Ps. Kuvapäivityksiä loma-aktiviteeteistä seuraa, kunhan saisin aikaiseksi ladata kameran akun. Ja löytäisin ne piuhat. Eli mennee ehken hetki.

3 kommenttia:

Kaisa F kirjoitti...

Osa suomalaisista kyllä oli niellyt myrkkyä kiitettävällä tahdilla Sitsfestillä ;-)

Kalu kirjoitti...

Mitkäs shitsfestit? Määnollu missään.

Kirsi kirjoitti...

Ite ootte. Myrkynnielleitä ja muistinnejuoneita. Itsehän olin vain kauniisti läsnä, seinäruusukkeena. Tsk.