lauantai 24. lokakuuta 2009

Kuveja Ameriikasta

Eikä kahta ilman kolmatta - alkukuusta piipahdin siis New Yorkissa, vaihtariryhmän viikonloppumatkan valvojana.

Reissu saatiin alkuun Carnegie Delissä nautituilla sandwicheillä. Oltiin kyllä kuultu huhuja leipien koosta -- mutta silti tilaamani Woody Allenin koko oli lievästi yllätys..

Seriously - leipää itsessään siis sai pyytämällä lisää. Ei tullut pieneen mieleenikään. Hädintuskin puolikas tuli ahdettua napaan - ja loput dogibägissä mukaan. Annettiin ylijääneet leivät vastaantulleille kodittomille.

Juustokakkua oli myös ihan pakko maistaa -- aivan järjettömän hyvää!! Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille Isoon Omenaan matkustaville... Kannattanee tosin ensin paastota viikko.

Nykissä kaikki on niin suurta, osa yksi.

Kuva paloautosta kummipojalle Kaakkuriin.

Ei juur huvittanut shoppailla Chinatownissa, kun tiesi olevansa viikon-parin sisällä Bangkokissa. Siispä käppäilin kauppojen ja markettien pariin.

New Yorkissa kaikki on suurta, osa 2. Tapa se on tämäkin pärjätä parkkitilan rajallisuuden kanssa..

Lower Manhattan Vapaudenpatsaan lautalta katsottuna.
Lady Liberty. Yhtä vaikuttava edelleen. Kruunuun johtava portaikko on avattu tänä kesänä (ensimmäistä kertaa sitten WTC-iskujen), mutta melko tirpakkana saa olla liikenteessä, mikäli kyseisen (ilmais-) lipun itselleen haluaa lunastaa.

Kuveja Euroopasta

Samalla rahalla - tässäpä siis muutama kuva myös Sveitsistä (matkalla Bangkokiin).

Zürichissä. Kaunis, syksyinen kaupunki esitteli mukavimpia puoliaan matkalaiselle.

Syy stop-overille oli hyvien ystävien lokakuiset satuhäät, Gelfingenissä Luzernin lähellä. Ilmeisesti kimpun heitto kuuluu myös keskieurooppalaiseen hääperinteeseen..?

Aurinkokin tuli juhlistamaan Hesteriä ja Bennoa. Keli tosin oli kylmempi kuin kukaan oli uskaltanut arvailla.

Linnan tornissa oli hyvä viettää juhlaa.

Zürich-järvi Üetlibergiltä kuvattuna. Kauhian kätevä retkikohde, kun ylös asti pääsee junalla.


Ihania, pieniä sveitsiläiskyliä.

Ja toki sitä piti wurstia ja röstiäkin syödä, kun kerran Sveitsiin asti oli päästy. Huomaa isänmaallinen lipun risti perunoiden muotin mallina...

Kuveja Aasiasta

No nyt toimii kamera, piuha, java ja vaikka sun ketkä kivat asiat. Tässäpä siis kuvallista raporttia kirsuseinin kaahailuista.

Kaupungilla on kerrassaan kahdet kasvot. Kuva viiden tähden hotellimme allasalueelta alaspäin. Köyhyyttä, kurjuutta - ja niin kovin kauhean ystävällisiä ihmisiä.

Suurkaupunki näkyy ja kuuluu kaikkialla - kaiken aikaa. Matalalla roikkuvat pilvet antoivat oman säväyksensä konferenssipäiviimme.

Mai Tai - Joor Tai, ja sillä lailla. Ihana drinksu - ja yleensä kovin kauniisti koristeltu. Kuvassakin näkyviä orkideoita oli kaikkialla, ja niitä näkyi myös SAS:in lentävä henkilökunta raahaavan laatikkokaupalla koteihinsa.

Hehhee. Sadekauden aikana myös lattia (eli hotellin katutason ravintolan laatoitus) saattaa tosiaan kerran päivässä olla vähän märkä. Mutta vaan vähän.

Ja yhtään ei ollut hankala valita ko. kirjasen sivuilta sopivaa annosta. Thai-tyyliin syödessä onneksi kaikki jakavat ruokansa pöydässä istuvien kanssa, ettei tarvitse kärsiä ravintolakateudesta. Ja joo. Ostin itselleni tuliaiseksi kokkikirjan. Pääsee tolskaamaan sitruunaruoholla ja gaffir limellä omassa keittiössäänkin...

Konferenssin jälkeen tapasin paria opiskelukaveria, ja päädyttiin Banyantree-rakennuksen huipulla (60. kerros) sijaitsevaan Vertigo-ravintolaan. Huikea maisema, ja mukava ilta.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Bangkokissa

Lennahdin skandinaavisen ylpeyden sinipunaisilla siivilla tanne Thaimaahan jo viikko sitten. Edustamani nuorisolaisjarjesto siis piti taalla maailmankonferenssinsa, jonka paavastuullisena konferenssiemantana on yksi allekirjoittanut pyorinyt viimeisen viikon.

Vajaat sata osallistujaa, noin neljastakymmenesta maasta. 12h aikaeron jalki oli alkujaan melkoinen; eika tunnelmaa keventanyt yhtaan piiiitkat paivat - ja taysin samassa suhteessa hyvin lyhyet yot.

Sanalla sanoen konferenssi meni mainiosti (enka tietenkaan yhtaan vahempaa odottanutkaan); ja vaikka hotellista ei juurikaan ole ehtinyt poistua kuin korkeintaan kahden korttelin paahan illalliselle (ulkoilman haistelusta nyt puhumattakaan), niin silti Thai-kulttuuria ja sen kauneimpia puolia on kylla nakynyt kaikkialla.

Bangkokissa on kuuma ja nahkean kostea ilma. Sadepilvet makaavat matalalla, kaupungin korkeiden rakennusten paalla. Ulkona tuoksuu savu ja saasteet, urea ja kaikki ihmiselaman surkeimmat hajut -- ja toisaalta kadunkulmien pienet ruokakarryt puskevat ilmaan oman ominaspiirteensa. Koyhyyden ja kaikille suurkaupungeille tyypillisen kurjuuden (seka vanhojen lansimaisten miesten ja somien, nuorten thaityttojen) vastapainoksi paikalliset ovat aarimmaisen kohteliasta, ystavallista ja hymyilevaa kansaa. Land of Smiles, indeed!

Eipa ole koskaan meikalainenkaan ollut nain kauniisti kayttaytyvien ihmisten ymparoivana: ei sanat riita kertomaan, milta tuntuu kun paikallinen jarjestomme vapaaehtoinen (nelikymppinen opettajanainen pienesta Pohjois-Thaimaalaisesta kylasta) tulee halaamaan minua eilisella, konferenssimme paatteeksi. Tehtyaan siis melkein viikon lahes vuorokauden ympari iloisesti hymyillen vapaaehtoisena toita -- kiittamaan siis siita, etta han, kaikista ihmisista, sai mahdollisuuden olla mukana konferenssissamme. Ja tavata ihmisia melko monesta maailman kolkasta. Ei kuulemma ollut koskaan uskaltanut toivoakaan moista...

Ruoka on superhyvaa - ja halpaa. Tosin taytyy nolona lansimaisena turistina myontaa tilanneeni loppuviikosta illalliseksi hampurilaisen, kun edellispaivan chilikala poltteli mukavasti mahassa edelleen.

All in all: kaikki on siis erinomaisen hyvin. Tanaan pakataan kamat, ja shipataan muutama laatikko takaisin Washingtoniin. Huomenna parin tunnin kritiikkipalaveri - ja sitten olisikin tehokkaat 36h tutustua kaupungin nahtavyyksiin. Temppelissa ja jokiristeilylla olisi kiinnostusta piipahtaa. Seka huiviostoksilla.

Postaan kuvia, kunhan paasen kotiin. Lento Jenkkeihin lahtee torstaina aamuyosta - eli viikonloppuna olisi sitten hyvaa aikaa kokoilla itseaan ja alkaa valmistautua Konferenssin Jalkeiseen Elamaan. Eli ehka jo pikkuhiljaa mietiskella kolmisen kuukauden kuluttua tiedossaolevaa paluuta Suomeen. Hui ja hai!