maanantai 19. lokakuuta 2009

Bangkokissa

Lennahdin skandinaavisen ylpeyden sinipunaisilla siivilla tanne Thaimaahan jo viikko sitten. Edustamani nuorisolaisjarjesto siis piti taalla maailmankonferenssinsa, jonka paavastuullisena konferenssiemantana on yksi allekirjoittanut pyorinyt viimeisen viikon.

Vajaat sata osallistujaa, noin neljastakymmenesta maasta. 12h aikaeron jalki oli alkujaan melkoinen; eika tunnelmaa keventanyt yhtaan piiiitkat paivat - ja taysin samassa suhteessa hyvin lyhyet yot.

Sanalla sanoen konferenssi meni mainiosti (enka tietenkaan yhtaan vahempaa odottanutkaan); ja vaikka hotellista ei juurikaan ole ehtinyt poistua kuin korkeintaan kahden korttelin paahan illalliselle (ulkoilman haistelusta nyt puhumattakaan), niin silti Thai-kulttuuria ja sen kauneimpia puolia on kylla nakynyt kaikkialla.

Bangkokissa on kuuma ja nahkean kostea ilma. Sadepilvet makaavat matalalla, kaupungin korkeiden rakennusten paalla. Ulkona tuoksuu savu ja saasteet, urea ja kaikki ihmiselaman surkeimmat hajut -- ja toisaalta kadunkulmien pienet ruokakarryt puskevat ilmaan oman ominaspiirteensa. Koyhyyden ja kaikille suurkaupungeille tyypillisen kurjuuden (seka vanhojen lansimaisten miesten ja somien, nuorten thaityttojen) vastapainoksi paikalliset ovat aarimmaisen kohteliasta, ystavallista ja hymyilevaa kansaa. Land of Smiles, indeed!

Eipa ole koskaan meikalainenkaan ollut nain kauniisti kayttaytyvien ihmisten ymparoivana: ei sanat riita kertomaan, milta tuntuu kun paikallinen jarjestomme vapaaehtoinen (nelikymppinen opettajanainen pienesta Pohjois-Thaimaalaisesta kylasta) tulee halaamaan minua eilisella, konferenssimme paatteeksi. Tehtyaan siis melkein viikon lahes vuorokauden ympari iloisesti hymyillen vapaaehtoisena toita -- kiittamaan siis siita, etta han, kaikista ihmisista, sai mahdollisuuden olla mukana konferenssissamme. Ja tavata ihmisia melko monesta maailman kolkasta. Ei kuulemma ollut koskaan uskaltanut toivoakaan moista...

Ruoka on superhyvaa - ja halpaa. Tosin taytyy nolona lansimaisena turistina myontaa tilanneeni loppuviikosta illalliseksi hampurilaisen, kun edellispaivan chilikala poltteli mukavasti mahassa edelleen.

All in all: kaikki on siis erinomaisen hyvin. Tanaan pakataan kamat, ja shipataan muutama laatikko takaisin Washingtoniin. Huomenna parin tunnin kritiikkipalaveri - ja sitten olisikin tehokkaat 36h tutustua kaupungin nahtavyyksiin. Temppelissa ja jokiristeilylla olisi kiinnostusta piipahtaa. Seka huiviostoksilla.

Postaan kuvia, kunhan paasen kotiin. Lento Jenkkeihin lahtee torstaina aamuyosta - eli viikonloppuna olisi sitten hyvaa aikaa kokoilla itseaan ja alkaa valmistautua Konferenssin Jalkeiseen Elamaan. Eli ehka jo pikkuhiljaa mietiskella kolmisen kuukauden kuluttua tiedossaolevaa paluuta Suomeen. Hui ja hai!

1 kommentti:

Kaarina kirjoitti...

Ooo! Täällä onkin jo odoteltu news feediä Thaimaan kuulumisista. Koetan tässä just kuvitella sua Fiskikseltä jonnekin thaikku-hotellin aulaan koordinoimaan maisia liikehdintintöjä - aavistuksen hikisemmän otsan lähinnä näen. Muuten taattua laatua. :) Hyviä yöunia ja rentouttavia turistipäiviä! Ja huiviostoksia. Huiveja ei koskaan voi olla liikaa! Nimimerkki Sateenkaaren värit aikalailla kasassa