lauantai 28. marraskuuta 2009

Oman elämänsä McGyver


Olen vissiin joskus aiemminkin maininnut, kuinka mukavaa on olla perhekuntansa ainoa asukas. Esimerkiksi silloin, kun uunista irtoaa luukku, kun IKEAsta ostettu pienehkö huonekalu täytyy koota, kun kotona pörisee ampiainen, kun lieteen tulee jonninsortin oikosulku tahi muu sähköhäiriö ja/tai kun keittiöstä löytyy hiiri.

Jotenkin kuitenkin olen kuitenkin onnistunut elämässäni pääsemään 31 vuoden viisaaseen ikään, sen suuremmitta paskahalvauksitta ja ahdistuksitta. Enkä ainakaan ole rynninyt suin päin suhteeseen epämääräisten tahojen kanssa vain siitä ilosta, että arki yksinasuvana naisihmisenä vituttaisi..

Tähän aamuun asti siis - kun yksi kappaletta satavuotiaan talon vessanpönttöjä päätti ykskaks yllättäen ilmoittaa olevansa tukossa. Kaikkineen. Ei auttanut sellaisella kumitötsällä (anopiksi ja tulisuudelmaksikin niitä imukupin näköisiä asioita netissä kutsuttiin) luttuutus, ei huuto eikä kiljunta. Luojan lykky, että naapurin netti kuitenkin toimi - google nimittäin tiesi ratkaisun tähänkin dilemmaan.

Kehotettiin ystävällisesti kaatamaan kahvikupillinen ruokasoodaa jumivaan pönttöön, kertoipa joku homman tehostamiseksi käyttäneen lisäksi myös lurauksen lämmitettyä etikkaa. Niinpä siis allekirjoittanut marssi lähikauppaan sooda- ja etikkaostoksille. Ja kotiinpäästyään heitti ensin pönttöön soodat, ja viiden minuutin päästä muutaman desin kattilassa lämmitettyä etikkaa. Valtava suhina ja kuplinta kävi altaassa (joku kemisti osannee kertoa selittyksen hapon ja emäksen kohtaamisesta kirsun vessanpöntössä), ja muutaman kerran vetelyn jälkeen kuuluu pöntöstä mukava lurina ja kohina - aivan kuin vanhaan hyvään aikaan.

[Disclaimerina tähän väliin: kyseisellä sivulla myös ehdottomasti kiellettiin etikan ja soodan käyttö, JOS pönttöön on menty jo käyttämään jotain kaupallista tukoksenräjäytys-ainetta. En siis ota vastuuta siitä, jos kokeilet vinkkiä jonkun nettihaun perusteella tänne navigoituasi - ja päädyt räjäyttämään talosi koko putkiston, tukoksen lisäksi...!]

Needless to say, olen myöntänyt itselleni sapattivapaata omasta elämästäni nyt ainakin seuraavaksi kolmeksi tunniksi. Ehkä askartelen illalla (jos siis mitään valtavaa räjähdystä ei seuraa tämän toimenpiteen jälkimainingeissa) itselleni myös valtaisan McGyver-kruunun sekä diplomin, ja lähden ne päässä (sekä hammastikkuja, rautalankaa ja topsipuikkoja käsveskassa) DC:n yöhön... Tai sitten en. Huomenna nimittäin alkaa Elämäni Consuelana -sarjan uusinta: mun pitää ihan oikeasti alkaa pikkuhiljaa raikota tätä tavaramerta täällä. Kamaa kylmästi vaan roskiin, tai kierrätykseen! Lento joulun viettoon Suomeen lähtee melko lailla tasan kolmen viikon päästä - ja sen jälkeen onkin napakka kuukausi saada elämänsä kasaan, ja takaisin sinne Suomeen.

Ps. Majataloni tyhjeni eilen - ja samalla löi lapun luukulle. Melko miehekäs määrä oli ystäviä ja kylänmiehiä Amerikan-vierailulla kotonani. Lopullinen vierasmäärä on nimittäin melko lailla tasan 36 henkeä. [Suoraan verrannollinen tuohon vierailijablogin hurjaan kahteen (!!) kirjoitukseen, vai kuinka?] Kasasin myös eilen netissä täällä napsimistani kuvista vuoden 2010 seinäkalenterin, ja nyt mietin pienessä pääkopassani, että haluaisikohan joku BB-vieras (tahi muu ystävällinen taho) tilata sellaisen myös itselleen..? $15 huokeaan hintaan - toimitus postitse joulunpyhinä. Saa jättää viestiä kommenttilaariin, jos moinen kiinnostaa... *wink*

Ei kommentteja: