tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulusta selvitty


Naapuri-Scottin ottamia kuvia viime viikon lumimyräkän jälkeisissä tunnelmissa. 


Hanget korkeat nietokset ja sillä lailla... Lunta pyrytti vuorokauden aikana vajaat 50cm.

Joulu meni kerrassaan perinteisissä tunnelmissa; pukkia ja vuosittaista mantelin saajaa jännittäessä sekä lahjapaketteja availlessa. Kinkkua syötiin yllin kyllin myös tänä vuonna - eikä paketista paljastunutta wienernougat -konvehtirasiaakaan tarvinnut tarjoilla naapureille. Sanalla sanoen, ihanan tunnelmallinen ja perinteinen joulu, taas kerran.

Matkalaukutkin löysivät vihdoin tiensä tänne Pohjolaan; se viimeinen niistä piti luonnollisesti sisällään mm. kaikki käyttökelpoiset vaatteet.. Mitä tästä siis opimme? Paitsi, että tästä lähtien allekirjoittanut reissaa aina yöpuku, vaihtoalusvaatteet ja peruspesuvälineet mukanaan (kyllä! oikeasti!), niin otan myös tavaksi pakata jokaikiseen matkalaukkuun muutaman puhtaan vaatekappaleen. Kuuden päivän joululahjojen ja keittokirjojen ihailun jälkeen on nimittäin ihan kiva vaihtaa jo housutkin. Paidasta nyt puhumattakaan...

Matkavakuutukseen pitää vielä olla yhteyksissä ja kuulostella, minkälaista korvausta (jos ylipäätään mitään) sieltä on saatavilla: lentoyhtiö kun ei ole velvollinen menetettyä aikaa yms. rahalla kompensoimaan - koska myöhästelyt ja peruutukset johtuivat sääolosuhteista. Tiedoksi kuitenkin; täällä on lisää tietoa EU:n säännöksistä lentoyhtiöiden velvollisuuksien suhteen.

Mutta, palatakseni viikko sitten (eli edellisessä elämässä) lanseeraamaani 'kirsusein vastaa' -palstan tiukkoihin kysymyksiin, niin Kaarinalle tiedoksi, että tämän päivän kohokohtina on ehdottomasti olleet kaksi puhelua vanhoilta ystäviltä sieltä maamme pääkaupungista. Mimmit siis ovat molemmat naamakirjan ulkopuolella, ja näin ollen jääneet osittain tämän valtavan kotiinpaluumysteerin ulkopuolelle. Isäni kyseli ko. puheluiden jälkeen hämmentyneenä (joista siis toinen kesti hyvän puoli tuntia ja toinen heti perään kolme varttia), että mahtoivatkohan molemmat osapuolet puhua luureihinsa yhtä aikaa ja päällekkäin -- hän kun kuulemma ei viikossakaan saa yhtä monta asiaa hoidettua puhelimen välityksellä, kertaiskusta nyt puhumattakaan *wirn*. Puhenopeudesta ja äänenpainoista nyt puhumattakaan.

Hoon Katrin törkypipariin (joka, täytyy kyllä myöntää ensiksi sai ehkä hieman ..hmm... törkyisemmän assosiaation mielessäni aikaiseksi) voisin viime viikon kokemuksen perusteella ehkä kirjailla jotain brittiläisen lentoyhtiön asiakaspalvelun paskuuteen liittyvää. Tai sitten ihan yleisesti voisi ehken todeta kaiken olevan paskaa. Paitsi kusen. Itse asiassa ihan mainio kysymys; täytyy ehken laittaa takaisin mietintömyssyyn.

Muihin kotiinpaluullisiin jne. kyssäreihin ostan allaolevaan postaukseen lisätyillä, ns. tunnelmakuvilla hieman lisäaikaa -- mutta not to worry: lupaan kyllä tehtailla vastaukset ihan kaikille kansalaisille. Jee!

Ps. Ei ole jet lagikaan vielä edes ohittanut olemustani - ja kun tosiaan laukku saapui vasta eilen. Niin kiitos vaan yläkertaan, että sain tuupattua Ameriikkaan-paluupäivää vähän myöhemmälle. Teen siis etänä täältä ensi viikon hommia Washingtoniin, ja palaan sinne sitten vasta sillä seuraavalla viikolla. Siinäpä sitä onkin ekspatriaatille napakka 2,5 viikkoa (!) saada Amerikan-elämänsä päätökseen ja siirtää olemus niin henkisesti kuin fyysisesti takaisin Suomeen. Ahdistaa ihan vähäsen tuo ajatus, jo näin valmiiksi...

tiistai 22. joulukuuta 2009

Pikainen päivitys


 Dullesin lentoaseman joulukoristeita. Kuva otettu perjantaina noin kello 17.00.

Kun molemmat lukijat on jo joululomilla, niin tuskinpa tämä viesti mitään valtavia riemunkiljahduksia saa aikaan. Mutta siis: Suomessa ollaan!!

Kuluneet 74h on olleet kyllä ehkä elämäni absoluuttisen hirveimpiä: kaikki siis tosiaan sai alkunsa perjantai-illan myöhään saapuneesta Lontoon-koneesta. Kone lastattiin täyteen ihmisiä ja laukkuja noin kello 23 (alkuperäisen 20.30 sijaan) ja sitten istuttiin portilla. Pestiin siipiä. Toisenkin kerran. Lähdettiin liikkeelle - ensin lähemmälle, lumen peittämälle kiitoradalle. Sitten kauemmas (muutaman mailin päähän) kiitotielle, jota pyrittiin pitämään puhtaana. Kapteeni ajoi kiitoradan kerran päästä päähän - ja tuli sitten kuikuilemaan matkustamoon siipien päälle kertyneen jään paksuutta. Palattiin terminaaliin; kuulemma pitäisi poistaa jää vielä kerran, ja sitten ei muuta kuin menoksi.

Puoli tuntia myöhemmin kajahtaa kuulutus: 'Ny on kuulkaa jäänpesuaine päässyt loppumaan. Yhtiö tehnyt päätöksen, että yövytään Washingtonissa.' Emot löivät kuitenkin lihakastikkeet ja pottumuusit lämpimään; eli nautittiin neljän aikaan aamuyöstä illallista ja sitten vasta avasivat koneen ovet.


Kone, jossa vietimme pe-la -välisen yön. Näin jälkikäteen nähtynä ehkä ihan hyvä, etteivät edes yrittäneet noilla siivilla ilmaan...?

Kauhialla kiireellä lentokentän lähellä sijaitsevaan Hiltoniin, ja lauantaina aamulla sitten uusi yritys kentälle, jossa muuten oli 99% lennoista peruttu. Neljä (!) BA:n virkailijaa saapuu paikalle kello 15.00 - koneen lähtöajan ollessa kuuden maissa. Ihan järjetön kaaos ja vitutus: ja seitsemältä (kun siis kaikki kolme lykättyä lentoa on ilmoitettu lähteviksi) Dulles sulkee koko lentoaseman. Ja jälleen: valtavalla ryysiksellä takaisin em. kenttähotelliin - josta nopeimmat saavat vielä edellispäivän huoneensa takaisin -- noin sadan matkalaisen jäädessä ilman majapaikkaa. Koskapa metroi, taksit, bussit tai ylipäätään mikään järkevä kuljetusväline ei ollut liikenteessä, niin siellä sitten oli aulan soffilla tyynyjä ja peittoja niitä tarvitseville.


Viiden tähden airport Hiltonissa on kiva nukkua sohvalla. Aulassa.

Sunnuntaina aamusta sama kuvio: takaisin kentälle - tässä vaiheessa kolmen mimmin ja yhden kundin tiimimme oli omaksunut jo kaikki jonossaetuilun kultaiset säännöt. Päästiin tsekkaamaan itsemme koneeseen (taas) ensimmäisten joukossa, sen jälkeen kimpassa lounaalle ja juhladrinksuille - ja sitten taas lähtöportille odottamaan. Oman koneeni piti (vasta kolmatta päivää) lähteä kello 20.10, mutta itse asiassa matkaan päästiin vasta yhdeltä. Pienen sairaskohtauksen, puuttuvan cateringin ja valtavien matkustajamäärien manuaalisten laskutoimitusten jälkeen. Voitte kuvitella sitä huuto- ja aplodimyrskyä, kun kone vihdoin rullasi kiitotielle - ja pääsi itse asiassa ilmaan.


Seurueemme check-in jonossa sunnuntaina. Enää 12h ennen kuin kone pääsee itse asiassa matkaan...

Lontoossa tänään (maanantaina, kuten mulle on kerrottu) iltapäivästä - pikku paskis ääliömäiselle Finskin virkailijalle, joka ilmoitti mun missaneen aamukoneen Helsinkiin, ja tarjosi seuraavaa lentoa 27.12. Tyttömäinen kyynelehtiminen kuitenkin jeesasi matkustajaa mäessä - ja tosiaan, tällä hetkellä istun Hertsikassa, tädin kotona. Suihkunraikkaana, mutta edelleen samoissa vaatteissa kuin viime perjantaina.

Kolmen tunnin kuluttua takaisin kentälle - ja aamukoneella Ouluun. Minä ja 50% matkatavaroistani.

Nimimerkillä tän reissun jälkeen ei kyllä oikeasti huvita lentää enää ikinä koskaan minnekään...!

[Sosiaalisen ihmiskokeen muista puolista seuraa lisää saagaa hetken kuluttua. Oikeasti, aivan järjettömän hienoja ihmisiä kyllä tapasin..!]

perjantai 18. joulukuuta 2009

Peukut pystyyn

Washingtoniin on luvattu lumimyrskya viikonlopuksi. Ennusteet lumisateen maarasta pyorii 20-50cm valilla.

Allekirjoittaneen kone Lontooseen ja Helsinkiin piti lahtea tanaan, paikallista aikaa klo 20. Lontoota vaivanneen lumimyrakan takia lentskari saapuu tanne kuitenkin jo valmiiksi 3h myohassa - eli matkaan paasemme taalta varmaan vasta lahempana puoltayota.

Pikainen matemaatillinen toimenpide kertoo, etta jos saapuminen Lontooseen on 3h suunniteltua myohemmin - ja jos valilaskua Helsingin-koneen lahtoon oli 'vain' 2.5h, niin tosiaan saattaapi vahan kiire tulla terminaalien valia sahatessa. Etenkin, kun siella varmaan edelleen pyorii jaloissa ne tamanpaivaisen lumimyrakan takia koneensa missanneet matkustajat.

Ja rusinana tassa pullassa on viela meikalaisen pisteilla ostama kotimaanlento. Joka siis EI ole samalla lipulla tuon Dulles-Helsinki -patkan kanssa. Eli jos ei BA kiikuta meikalaista Helsinkiin lauantai-iltana ennen kuutta, niin voipi olla, etta menee kotiinpaluu sunnuntaiaamuun. Tai vaihtoehtoisesti vasta maanantaille, kun tosiaan nimeltamainitsemattomista syista mullahan on audienssia maamme paakaupunkiin varattuna maanantaina kello 12... Mista naista saadoista koskaan tietaa..!?

Vittu ja saatana.

Ennen joulua ehka kuitenkin jo Oulussa, I hope. Ja kotivaelle terveiset: laitan valiaikatietoja viimeistaan Lontoosta. Lauantaina puolenpaivan jalkeen siis. Ehka... :)

Obamalta terkkuja


Katille ja KaiFalle terveisiä Valkoisen talon takapihalta. Sielläpä se pönöttää, National Christmas Tree - jonka tosin Obama taisi nimetä uudelleen virkakautensa kunniaksi. Holiday Treeksi tulee siis kuusipuuta kutsuttaman - ettei joulua viettämättömät koe oloaan hyljeksityksi.

Kansallisen joulupuun valaisun aloitti aikanaan presidentti Coolidge, vuonna 1923. Sittemmin tapahtuma on yllättäen vaan paisunut pullataikinan tavoin. Vuonna 1978 kuusi itse asiassa istutettiin Valkoisen talon takana olevaan 'Ellipse'-nimiseen puistoon. Ja siinäpä se edelleen nökötttää, kesät talvet.

Obama perheineen sytytti ko. puun jouluvalot tuossa joulukuun alkupuolella. Paikalle oli arvottu muutama sata lippua, soittokunta puhalsi torviin - ja yleisö hihkui innosta, kun valtava valaistus paljastui. Allekirjoittaneen makuun puussa on vähän liikaa valoja ja turhan vähän itse puuta. Mutta se nyt tällä mantereella tuskin yllättää ketään.

Paikan päälle marssiessamme päästiin myös todistamaan presidentin lähtöä kohti St. Andrewsin lentotukikohtaa, ja sieltä sitten Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Oli kuulkaa Valkoisen talon takapihalla ambulanssia ja paloautoa - kuulemma mahdollista helikopterionnettomuutta varten päivystämässä. Sieltä nousi helikopteri talon takapihalta ilmaan, ja välittömästi taivaalle ilmestyi kaksi muutakin kopteria. Hämäävät näin vihulaisia: kukaan kun ei tiedä, missä kolmesta kopterista itse presidentti matkustaa.

Allekirjoittanut ja viisi matkalaukkua suuntaa huomenna Lontoon kautta Helsinkiin ja Ouluun. Ihanaa!

Ps. KaiFa: tarkoitatkohan Tidal Basin -vesiestettä (jossa vuokrattiin niitä polkuveneitä keväällä/kesällä) ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa Jeffersonin muistomerkkiä (Jefferson memorial)? Ei tule muita järviä tai patsaita tuosta kuvauksesta mieleen... Sorry!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kahdeksan luukkua jouluun on...

.. tai ainakin siihen, kunnes kirsustaniaan napsahtaa se Viidessadas Postaus. Koska en millaan ilveella saa toimitettua kakkukahveja kaikille kolmelle lukijalleni, niin haastanpa teidat silti mukaan juhlaan.

Kirjoita kommenttilooraan kysymys tai havaintosi (ihan mita tahansa) - joko Kirsun edesottamuksiin tai tan blogin historiaan, tapahtumiin tai aihealueisiin liittyen. Tai vaikka jos joku ns. oikea asia (esimerkiksi atomeista) on jaanyt vaivaamaan, niin senkinlainen kysymys kelpaa ihan mainiosti. Lupaan sitten juhlapostauksessani joko etsia tai keksia vastaukset tahan valtavaan kysymystulvaan -- tai kommentoida ja puolustella muuten vaan mietteitasi ja aatoksiasi siella ruudun toisella puolella. Eik olekin reilu diili?

Kun kysymys looraan kilahtaa, niin kirsun mieli (ja nappis) korkealle vilahtaa...

[Ja kylla. Olen tiedostanut, etta kommentointiaktiivisuus voi olla ehka semisti kyseenalaista, erityisesti joulukiireiden puskiessa paalle. Mutta voinpahan sitten ihan hyvilla mielin kerrankin postata vaan tyhjaa tanne intterwebin aaltoon. Kun ei kerta ketaan todistetusti kiinnosta se, mista kirjoittaisin. Roikkuvat taalla vain saalista, tyonantajansa ajalla. Hoho.]

[[Tassa vaiheessa viela draamakuningattarellinen puheenvuoro: ihan oikeasti, jos ma olen jaksanut hakata tata nappista vasta vajaan viidensadan postauksen verran, niin kai sullakin joku kommentti tai kysymys on jaanyt jossain vaiheessa hampaankoloon kaivelemaan? Tai ainakin voisi olla kaksi minuuttia luppoaikaa sellaisen keksimiseen - ihan vaan, etta saisi polkkaajaparka iloisuutta elamaansa...? Anyone, anywhere? Pliiiiis!]]

Amerikan ihmeitä

Kuuntelin tänään aamutelevisiosta raporttia amerikkalaisnuorten seksivalistuksesta. Vuosikymmen sitten 800 nuoren lukiossani oli lastentarha - ja sille ainoastaan minun junioriluokallani 14 äitiä käyttäjinä. Kun samaan aikaan toisaalla senioripoika lähetettiin kotiin kahden päivän koulusta erottamisen toimiessa rangaistuksena. Syynä moiseen: provokatiivinen kondomin (!) kuva teepaidassa. Tuolloin tilastojen perusteella miljoona teiniä tuli raskaaksi - joka jumalan vuosi.

Tänä syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan puolet amerikkalaisten raskauksista on edelleen suunnittelemattomia. Harvardin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan 70% tutkimuskohteena olevista nuorista miehistä ei kuitenkaan jaksanut selvittää oikeaoppista ehkäisymuotoa, tyttöjen välinpitämättömyysasteen ollessa yli 40%. Ilmeisesti paikalliset nuoret eivät oikein ole hoksanneet sanan ehkäisy oikeaa merkitystä - vanhempien ja opettajien punastellessa kauhusta kankeina jossain takaoikealla.

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy kuitenkin opetusvideo, jolla ehkäistään ei-haluttuja raskauksia (ja ylipäätään KAIKKEA syntiä maailmassa) -- tehokkaammin kuin millään muulla näkemälläni oppimateriaalilla.

Vai mitä sanotte tästä...?


Kristillistä SivuHalausta (kavereiden kesken Christian Side Hug, eli CSH vaan) promoava biisi alkaa noin minuutin kohdalta.

Hommassa ajatuksena siis se, että kun teinit opetetaan menevän (!) rap-musiikin siivittämänä halaamaan toisiaan ainoastaan kyljittäin (vähän niin kuin poseeraisi kameralle, kuten ohjeissa selvennetään), he säilyvät mieleltään ja käytökseltään puhtaina. Verrattuna siis syntiseen perinteisempään halaukseen, jossa jopa ihmisten (verhoillut, if I may add) haarovälit saattavat ohimennen koskettaa toisiaan.

CSH:ää käyttävien pieneen mieleenkään ei siis tule edes harkita sen syntisempää käytöstä. Ainakaan ennen avioliittoa. *tsk* Kiinnittäkää myös huomiota taustalla pauhaaviin ghettohenkisiin poliisisireeneihin ja ammuskelun ääniin. Koska sellaiseen paheelliseen ympäristöön päätyvät erityisesti ne, jotka antautuvat etuhalailun (frontal hug) synnilliseen elämään. Maanantaina etuhalaus, perjantaina ampumavälikohtauksen keskellä... Ihan pistämätön logiikka!

[Kyllä. Valitettavasti tarina on tosi. Lukekaa vaikka täältä.]

lauantai 12. joulukuuta 2009

Suklaamousse

Tätä lukiessasi meikäläinen on itse asiassa intterweebin tavoittamattomissa, Pohjois-Carolinan Charlottessa, kouluttamassa järjestömme vapaaehtoisia. Kotiinpaluutani odotellessa (tai muuten vaan, jos sattuu olemaan elämässään noin puolen tunnin tauko), tässäpä ihan taivaallisen, ja ihan vähän vaan vaivalloisen suklaamoussen resepti. Ollos hyvä, ja tehkäätten hyvin!

Suklaamousseen, noin neljälle-kuudelle, tarvitaan

100g tummaa (ainakin 60%) suklaata
2 dl kuohukermaa
2 munaa - valkuaiset ja keltuaiset erikseen
1 rkl sokuria
1 rkl sitruslikööriä tms - ei pakollista tosin

Lisäksi keittäjän hermojen pitämiseksi projektiin suositellaan varattavaksi neljä pienehköä kulhoa, sähkövatkain ja riittävästi keittiöpyyhkeitä.

Ja näin se käy:

Vispataan kananmunan keltuaiset sokerin kanssa kulhossa #1. Vaahdosta EI tule kuohkeaa, vaikka kuinka vatkaisi (believe me, I tried) vaan tosiaan tavoitteena on saada rakenne rikki ja asiat sekaisin.

Pestään ja kuivataan sähkövatkaimen vispilät.

Vispataan kylmä (!) kerma vaahdoksi, kulhossa #2. Laitetaan takaisin jääkaappiin odottamaan.

Pestään ja kuivataan sähkövatkaimen vispilät.

Vispataan munanvalkuaiset kulhossa #3 kovaksi  vaahdoksi. Mental note to self: valkuaisvaahto sitten on kovaa vasta siinä vaiheessa, kun se pysyy kulhon pohjalla, vaikka kulho olisi pääsi päällä ylösalaisin. Kyllä: ihan oikeasti!

Sulatetaan suklaa vesihauteessa. Eli laitetaan kulho #4 (teräskulho on bonusta!) kiehuvan vesikattilan päälle, ja sekoitellaan voimallisesti, kunnes suklaa on sulanut. Vesihauteen sijasta voi sulattaa suklaan mikrossa. Tosin mulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka se käy...

Sekoitetaan keltuais-sokeri hieman jäähtyneeseen suklaaseen. Otetaan kermavaahdosta pari-kolme lusikallista, ja sekoitetaan nämä samaiseen kulhoon #4 - keltuaisten ja suklaan kaveriksi. Kun seos on tasaista, nostellaan ko. suklaa-muna-kermis seos lopun kermavaahdon joukkon (kulho #2). Pyritään säilyttämään seoksen ilmavuus, eli ei vatkata aggression voimalla, vaan sillai kauniisti nostellen!

Kun seos on tasainen, lisätään valkuaisvaahto, kulhosta #3. Ks. edellinen kohta. Eli siis nostellaan seosta kauniisti - eikä runnota.Lopputuloksen kun tulisi siis muistuttaa ilmavaa moussea, eikä vanukasta. Tässä vaihessa voi joukkoon halutessaan lurauttaa myös hippasen sitruslikööriä tai vastaavaa.

Annetaan makujen tasaantua jääkaapissa vähintään 4h, tai mieluusti yön yli. Tarjolle voi pyöräyttää kahden lusikan avulla pieniä knöllejä lautaselle. Tai sitten vaan vetää sörsseliä lusikalla suoraan kulhosta. On nimittäin sopivan suklaista (muttei yhtään liian makiaa), ainakin allekirjoittaneen suuhun!

perjantai 11. joulukuuta 2009

Hostess with the mostess

Olipahan ilta. Lähdin siis kolmen maissa tänään töistä, ajatuksenani saada illan juhlien tarjoilu kuntoon jo ennen vieraiden saapumista. Liha lämpimään, pippurit mortteliin, perunat uunipellille ja salaatit lautasille. Yllättäen noin kolme varttia ennen juhlaväen saapumista oli kattilaa liedellä ja pannua uunissa - ja allekirjoittaneella lasi punaviiniä kädessään - sekä Norah Jonesin levy soittimessa.

Oletko koskaan istunut olohuoneessasi, kiikkutuolissa, kuunnellen hyvää musiikkia - vain nautiskellen hetkestä? Talo on täynnä valkosipulin hajua, ja odotusta. Tuikut palavat takan päällä, ja pähkinät odottavat syöjäänsä olohuoneen pöydällä? Mun oli pakko istua tänään aloillani hetki, ja vain aistia tunnelmaa. Milloin musta tuli näin aikuinen, joka vaan huolehtii lihalämpömittarin näyttämästä lukemasta, ja siitä että suklaamousse on tarpeeksi kiinteää, jotta siitä saa taiteiltua lautasille kauniita knöllejä? Puhumattakaan siitä, että kotini käsittää tällä hetkellä kaksi asuttavaa kerrosta - ja vintin sekä kellarin. Käsittämätöntä!

En tiedä, minne tieni vie seuraavaksi. Tai sitä, kenen kanssa tulen elämäni viettämään. Mutta se on varmaa, että siivet kantavat - ja että positiivisuuksia tapahtuu meille kaikille. One day, one way. Or the other.

Onhan se itse asiassa ihan oikeasti suhteellisen jännittävää, ettei yhtään tiedä, missä on kahden kuukauden päästä.

Oikeasti.

Kokeile vaikka!!

torstai 10. joulukuuta 2009

Paska kalenteri

Tassahan taa taas todistettiin - kaikki tosiaan pitaa tehda itse. Tama valtaisa joulukalenteriasia ei siis suinkaan ole jaanyt unholaan, mutta jos ei just itse ehdi ja kehtaa kirjoittaa kaikkia tarinoita - niin eipa sita kai kukaan muukaan tee.

[Tassa vaiheessa terveinen Malawiin. Jos sielta asti saa huutia kalenterin paivittymattomyydesta, niin on ehka ihan pakko toimia. *vilkuti vilkuti*]

Syyna siis radiohiljaisuuteen on valtavat jouluaiheiset kalaasit. Ensiksi viipotin maanantaina toiden jalkeen Suomen lahetystoon, noin neljansadan muun woussinktonilaisen tavoin. Naposteltiin juustoja (kylla: Oltermannia ja Emmentalia), suomalaisia kevatkaaryleita, macaroon-leivoksia ja vaikka mita. Ja nautittiin pari lasia viinia. Lahettilas puhui vihreista arvoista ja talvisodan mentaliteetista. Illan absoluuttinen kohokohta oli kuitenkin mieskvartetti, joka esitti Suomen laulun, Finlandian ja lopuksi johti juhlayleison Maamme-lauluun. Nain naytolle kirjoitettuna tuo kuulostaa kylla munkin mielestani hieman kornilta -- mutta tunnelma oli kasinkosketeltava. Ihan oikeasti: 7000 kilometrin paassa koti-Suomesta, Oltermannia posket pullollaan - ja maassa rauha, seka ihmisilla hyva tahto. Vielakin tuppaa iho menemaan vahan kananlihalle.

Tiistai-illan kulutin intternetin ihmeellisilla aalloilla: nyt on kuulkaa KAIKKI joululahjat hankittu, suoraan nettikaupoista. Paketti jos toinenkin on jo loytanyt porstuaani - nyt pitaisi sitten enaa keksia, milla ilveella tama kaikki uusi materia sinne Suomeen saadaan...?

Tanaan vuorossa on puolestaan firman (meita on siis yhteensa viisi) pikkujoulut, eli Holiday Party. Lupasin laittaa porukalle poydan koreaksi - ja tulin tosiaan viime metreilla jarkiini: ei ehken ole fiksua yrittaa kokata (ekaa kertaa ever) Thaikkuruokaa tuollaiselle porukalle. Kun sita ei kuitenkaan voi valmistella etukateen kovinkaan hyvin. Niinpa siis eilisella pyoraytin aivan taivaallisen suklaamoussen seka paahdoin pellillisen tomaatteja. Tanaan puolestaan valmistetaan haran sisafiletta valkosipulivoilla (on muuten mun blogini suosituin hakusana) ja lisataan tomaattien joukkoon aimo annos mozzarellaa seka basilikaa. Lisaksi kattilaan salottisipuleita, sokerikuutioita ja punaviinia -- mitas sanotte, eikohan nailla juhla saada kayntiin?

Huomenna koulutusreissulle Pohjois-Carolinaan, minne on vaatimaton 7 tunnin ajomatka. Vahan kuin Atlantin yli lentelisi. [Eika siihenkaan ole enaa kuin viikko.. Jihuu!]

Tahan loppuun viela jouluterveinen molemmille kirsustanian lukijoille. Ma laitoin juuri kahden litraisen kossupullon verran rahaa Malawiin, pienten poikien koulunkayntia tukemaan. Jos mietit, mita tehda joulukortti- tai veronpalautusrahoillasi, niin Empan siipalla olisi sinulle mainio ehdotus. Kai meilla kaikilla on kymppi tai kaksi ylimaaraista - jotka tosiaan voisivat auttaa koulutietaan aloittavien poikien urakkaa?

Ps. Kylla. Reseptiikkaa seuraa. Ne olkoon tan kalenterin seuraavat kaksi luukkua... :)

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kirsin savulohimousse


Nonni. Itsenäisyyspäivän kunniaksi (tosin aikaeron takia hieman jälkijunassa), tässäpä sinne Joyn Kiitospäivän illalliselle kehittelemäni savulohimoussen - kotoisammin sörsselin vaan -ohje. Alkuruokana, esim. palttoonnappien tahi muiden rapsakoiden keksien kanssa, tai sitten kylmään pöytään vaikkapa keitettyjen perunoiden kaveriksi. Tahi jos voileipäkakkuhammasta kolottaa, niin eiköhän ole liivatteet pois jättämällä aivan mainio kalakakun täyte. Huomaathan myös, että allaolevalla ohjeella tulee melko iso annos: meitä oli syöjiä yli tusina. Eli voit myös halutessasi puolittaa reseptin - toki lupaan moussen olevan sen verran maukasta, että varmasti tulee syötyä.. eventually!

Savulohimoussea saa syödäkseen seuraavin toimenpitein:

Ostetaan kaupasta:

400g lämminsavulohta JA
200g kylmäsavulohta
2-3 sitruunaa
3 kevätsipulia
puolikas purjo (tai kokonainen, jos ei ole kevätsipulia kaupassa)
8 liivatelehteä
n. 250g maustamatonta tuorejuustoa
250g kermaviiliä
purkki creme vispiä
tilliä ja ruohosipulia maun mukaan
musta-/ sitruunapippuria

Lisäksi tarvitaan jonkinlainen (mieluusti pitkulainen) vuoka tahi muu hyydytysastia, joka vetää noin 1-1,2 litraa nestettä.

Laitetaan liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Hienonnetaan savukalat, kevätsipuli (voi korvata purjolla, jos ei ole saatavilla), tilli ja ruohosipuli. Vatkataan kerma napakaksi vaahdoksi. Puristetaan mehut sitruunoista, ja lämmitetään mehusta puolet. Liotetaan liivatteet (puristele ne nostaessasi ne kylmästä vedestä) lämpimään sitruunamehuun, napakasti sekoittaen. Annetaan jäähtyä hetki. Notkistetaan tuorejuusto lopulla sitruunamehulla - ja lisätään joukkoon kermaviili, kalat ja silputut sipulit sekä tilli. Sekoitetaan tasaiseksi.

Sekoitetaan sulanut ja vähän jäähtynyt liivate kermavaahtoon, ja nostellaan sitten kalasörsselin joukkoon. Tässä vaiheessa on hyvä maistaa - ja maustaa esimerkiksi pippurilla. Tai lisätä tarvittaessa tilliä tms.

Vuoka on hyvä vuorata kelmulla - ja sitten kaadetaan vain seos vuokaan, ja peitellään sillä samaisella kelmulla. Annetaan hyytyä kylmässä vähintään 12h, tai mieluusti yön yli. Tuolla liivatemäärällä moussesta ei tule mitenkään valtavan jankkia, vaan rakenne on miellyttävä, joskin muotonsa pitävä.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin - tätä kirjoittaessani seuraan web-kameran välityksellä Linnan juhlia sieltä Suomesta, Ylen nettilähetyksen kaaduttua. Huomenna sitten sinne suurlähettilään vastaanotolle... Jee!

lauantai 5. joulukuuta 2009

Meemi bloggaamisesta


[Mullahan on nyt siis valtavan tavoitteellinen projekti kirjoittaa tänne kirsustaniaan yksi päivittäinen joulukalenterinkaltainen postaus, aina jouluaattoon saakka. Kuten suklaakalenterissakin, niin tässäkin kalenterissa on välillä tiedossa valtavaa p*skaa. Pahoitteluni - jatka siis lukemista vain omalla vastuullasi. Ja jos ahistaa, niin palaillaan alkuvuodesta. Lupaan harventaa päivitystiheyttä... Hehe.]

0. Miten selittäisit bloggaamisen/blogit tutullesi, joka tietää mikä Internet on, muttei tiedä mitä blogit ovat? 
Mä pidän blogeja jonkinlaisina nettipohjaisina päiväkirjoina. Joillakin on tiukempi linja oman päiväkirjansa teeman suhteen (kutominen, kokkaus tai vaikkapa koiravaljakot) - toiset ovat ympäripyöreämpiä, ja kommentoivat mitä tahansa vastaantulevaa. Blogi on tapa tuulettaa ajatuksia, kirjata kokemuksia ja kuulumisia, ja pysyä ajan tasalla siitä, mitä muille kuuluu. 

1. Koska aloitit bloggaamisen?
Helmikuussa 2006. Kohta tulee siis kirsustanian nelivuotiskausi täyteen. Jänskää. Aloitin bloggaamisen muutaman tutun innoittamana - mullahan on aina ollut melko lailla sanottavaa. Ja esimerkiksi se, ettei opiskeluajoista Vaasassa ole kovin täsmällistä kirjanpitoa päiväkirjan muodossa (mikä siis on myös erittäin hyvä asia, toim. huom.) on väliaikaisesti harmittanut.  

2. Miksi bloggaat? 
No siis siitä syystä, että a) mulla on asiaa. Ja b) musta on ihan kiva isona muistaa, mitä kaikkea tähän elon varrelle on mahtunut. Näin ulkomailla asuessa bloginpitoa puoltaa myös se, että tälla tavoin suku ja ystit pysyy kartalla siitä, missä meikä menee - ja minkälaisissa fiiliksissä. (Niiden mielestä on myös mukavampi lukea näitä blogipostauksia, kun niihin ei kukaan odota kenenkään vastaavan. Eli ei ns. tarvii vaivautua kirjoittamaan omista kuulumisistaan koskaan mitään, kun eihän muille kuitenkaan koskaan tapahdu mitään. Ikinä. Nih.) 

3. Kuinka usein bloggaat?
Liian harvoin. Parhaimmillaan 15-18 kertaa kuussakin, pahimmillaan vain kerran viikossa. Mikä tietty jälkikäteen harmittaa: musta on nimittäin säännöllisen epäsäännöllisesti ihan mukava lueskella vanhoja postauksia, ja muistella minkälaisissa fiiliksissä mitäkin on kirjoitellut. Hihi. Hullulla on halvat huvit, ja silleen.. 

4. Tunnetko syyllisyyttä tms. jos et ehdi blogata? Miksi?
No joo, vähän. Perisuomalainen syyllisyydentunne, tuttua kauraa. Ja sitten tulee sellaista 'writer's blockiakin' -- kun ei hetkeen postaa mitään, niin sitten ei oikein tiedä mistä aloittaisi uudestaan. Ja kyllä kaverit jossain välissä jaksoi kurmoottaakin, että mikä jumalauta on, kun ei näppis sauhua. 

5. Bloggaatko vai blogaatko, miksi?
Bloggaan. Eli polkkaan. Ei vaan äikän yo-kirjoituksista aikanaan (vahingossa) ällän napanneen kielioppihirmun sielu sulata blogaamista. Vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä... 

6. Mitä laskuria käytät? Kuinka monta kävijää (ei latausta) blogissasi käy sivulaskurisi mukaan keskimäärin päivässä?
Sitemeter täällä raksuttaa. Keskimäärin 50-70 kävijää niinä päivinä, kun tänne olen jotain jaksanut riipustaa. Kolmisenkymmentä sellaisina, kun ei ole muistanut mitään kirjuitella. Pitkienkin taukojen aikana. 

7. Kuinka monta lukijaa sinulla on blogilista.fi:n mukaan (jos olet kirjautunut sinne)?
Hihi. Ei kovinkaan montaa. Tilaajia on kuulemma 14 ja lukijoita 23. Kuumuus on vaatimattomat 0.0C. Mä en oikein tiedä, mitä pitäis tehdä, että tuo tilasto tuosta kasvaisi johonkin suuntaan... Kaikki neuvot on siis tervetulleita! 

MUIDEN BLOGIT
1. Luetko muiden blogeja? Jos luet, miksi luet niitä?
Joo luen. Osa on tuttuja tyyppejä, toisten kirjoituksiin tai kuvituksiin olen törmäillyt sitä tai tuota kautta. Yhteistä kuitenkin tietty viihdyttävyys ja oivaltaminen. Tykkään tyrskiä näyttöni edessä jollekin valtaisan vitsikkäälle, ja hyvin sanoiksi tai kuviksi puetulle tarinalle. Blogien lukeminen on parhaillaan kuin hyvän ystävän tarinan kuuntelua. Jotenkin intiimiä ja mukaansatempaavaa. 

2. Koska aloitit blogien lukemisen?
Varmaan samoihin aikoihin kuin oman blogin pitämisen. Nelisen vuotta sitten. 

3. Kuinka monta blogia sinulla on blogilistallasi (jos et käytä blogilistaa: kuinka monta blogia seuraat)?
Tuosta oikeasta palkistahan niitä löytyy. Tiun verran, tosin valitettavasti muutama aivan mainio blogi on syystä tai toisesta vaiennut... Maumaria ja sen hurmaavia juttuja on etenkin ikävä! 

4. Millaisia blogeja luet kaikkein mieluiten?
Elämänmakuisia. Oivaltavia. Hihityttäviä - sellaisia, jotka irrottavat hetkeksi arjesta, ja saavat omankin pienen pääkoppani hetkellisesti surisemaan jollain toisella taajuudella. 

5. Millaisia blogeja luet vähiten?
Mä en voi käsittää tätä nykyistä trendiä ns. muotiblogeista. Oikeasti. Kaiken maailman kajjjjaanilaiset lukiolaiset (tai norjalaiset kotiäidit) kuvaa itseään muikistelemassa peilin edessä - ja ovat niin valtavan tiedostavia bloggaajia muka., kun muistavat kertoa, mitä heillä on tänään päällään!? En voi ymmärtää, että miten blogilistan top-kymppiin on eksynyt lähinnä tällaista kuraa - eikä suinkaan hyviä, ajatustaherättäviä ja viihdyttäviä kirjoittajia. Ihme touhua! 

6. Käytkö lukemassa blogeja, joiden tiedät ärsyttävän sinua?
Enpä juuri. Ei ole aikaa, eikä kiinnostusta. Jää jussihalla-ahot sun muut muiden huoleksi. Tosin täytyy myöntää, että huvin ja urheilun kannalta kävin viime viikonloppuna tutustumassa Seiskan julkkisbloggaajiin. Martinan ja Eskon vauvabloggaus sekä Tuksun glamöröösi elo julkisuuden valokeilassa oli nätisti sanottuna vitsikästä. *tirsk* 

7. Luetko etupäässä suomalaisia vai ulkomaalaisia blogeja?
Suomalaisia. Kiva lukea äidinkielellä. 

8. Kuinka usein luet uusia blogeja yrittäen löytää uusia suosikkeja?
No en ihan joka viikko, mutta satunnaisesti. More to Love oli blogilistalta löytynyt uusi suosikki - mutta neitojen meno on tässä loppusyksyn aikana mennyt kyllä vähän turhan kaupalliseksi mun makuuni. Product placementia oikealla ja vasemmalla, niin että heikompaa hirvittää... Eli saapa nähdä, kauanko jaksaa lukea sponssidigijärkkärillä napsittujen kuvien tai kampaamoketjun lahjoittamien hoitoaineiden kehumista... 

INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Onko blogisi blogilistalla (blogilista.fi)?
On joo. Aika heikolla menestyksellä tosin.  

3. Jos on, miksi? Ilmoititko sen itse sinne?
[Mitäköhän tapahtui kysymykselle numero kaksi?] No, ilmoitin ihan itse tän sinne puolisen vuotta polkkaamisen aloituksesta, kun ajattelin ettei mua haittais, vaikka vähän tuntemattomammatkin nämä mun hölinäni löytäisivät.

4. Kuinka usein käyt seuraamassa oman blogisi sijoitusta top- tai hot-listalla?
Satunnaisesti. En siis stalkkaa sijoituksia päivittäin -- varmaan siitä syystä, ettei mun sijoituksessa tosiaan ole mitään seurattavaa. Ja blogilistan yleisestä top kympistä mä en muutenkaan ajattele kovin korkeasti..! 

5. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla?
Naurattaa ihan kauhiasti, ja sitten tekee mieli halia kaikkia maailman ihmisiä - ja juoda shampanjaa, magnumpullotolkulla. 

6. Mitä ajattelet / miltä sinusta tuntuu, jos blogisi sijoitus on laskenut top- tai hot-listalla?
[V*ttu mitä kysymyksiä.] No, mua itkettää ja sitten mä soitan mun tsykoloogille ja sitten me puhutaan mun epäonnistumisen pelostani ja siitä, kuinka musta tuntuu, ettei mua kukaan rakasta. Muahaha. 

7. Kommentoitko muiden blogeja näiden kommenttiosastolla?
Ihan liian harvoin, suhteutettuna siis siihen, kuinka ältsin mukavaa itsestäni on lukea satunnaisia vierailijoiden kommentteja. Pitäisi siis parantaa tapansa! 

8. Missä blogissa kommentoit kaikkein useimmin?
Eipä mulla ole oikein sellaista suosikkia tai vakkariblogia tässä suhteessa. 

9. Millaisia viestejä/asioita kommentoit kaikkein useimmin?
No, jos kirjoitetaan jostain itselle tutusta asiasta. Sellaisesta, mistä on jotain sanottavaa. En siis kommentoi, vaan kommentoinnin ilosta. Pitäisköhän?

10. Kommentoitko muiden blogeja omassa blogissasi? Millaisissa tilanteissa / mistä aiheista / mitä blogeja?
Erittäin harvoin. Ehkä pitäisi tehdä tätäkin enemmän...? 

11. Tuntuuko sinusta siltä, että “blogistanissa” (suomalaisten blogikirjoittajien / -lukijoiden yhteisö) on olemassa sisäpiiri?
Varmaan on, jollain tasolla. Tai siis sellaisia tyyppejä, jotka ovat tavanneet toisiaan valtaisissa blogimiiteissä, ja tietävät näistä muunkin kuin bloginikin. 

12. Tunnetko kuuluvasi sisäpiiriin? Miksi / miksi et?
Hohoo. En todellakaan. 

13. Käytkö blogitapaamisissa? Miksi?
Eipä ole koskaan tullut vastaan - ehkä menisin, jos tilaisuus tulisi. Miksi ei? Uusien, fiksujen ihmisten tapaaminen on aina erinomaisen virkistävää...!

[Jälkikirjoituksena sen verran, että jos tää mun joulukalenteri ratsastaisi millään blogitrendiaallon harjalla, niin mun pitäis nyt tähän loppuun ilmeisesti laittaa joko joku kisailu, missä olisi palkintona jotain aivan käsittämätöntä turhuutta - tai sitten keksiä joku yleisöä osallistava kysymys. Joka siis pakottaisi just sut jättämään merkkiä tuonne kommenttilooraan. Itseni ja molemmat lukijani tuntien, en taida jaksaa vaivautua. Surprise me...! *wink*]

Luukku neljä

Perjantai on ihana päivä. Etenkin tänään. Marssin eilisestä edelleen fiiliksissä aamulla töihin - vain löytääkseni työpisteestäni kauniin kissakortin, ja Sue Monk Kiddin pokkarin. Hieman ihmetytti moinen aamuinen lahjonta, erityisesti kun työpaikan Secret Santa -peli alkaa vasta ensi viikolla. Kortti oli kollegani 99-vuotiaalta äidiltä, joka halusi kiittää meikäläistä tyttärensä hänelle tuomista, mun vanhoista pokkareista. [Mähän siis raahasin alkuviikosta kolme kassillista kevyttä tyttölukemistoa töihin, kun en roskiinkaan kehdannut viedä. Roberta oli sitten vienyt kasan norarobertseja ja muita äidilleen viihdykkeeksi - ja tästä siis mua kiiteltiin.] Piti käydä luonnollisesti erikseen kiittämässä Robertaa kiitoskortista - kertoi äidiltään kovasti terveisiä. Nyt ei kuulemma ehdi tehdä muuta, kuin lukea kun on niiiiiiin paljon laadukkaita kirjoja. Tsk. [Alaa tuntemattomille, Nora Robertsin kirjat on melkoista huttua, oman alansa harlekiinejä: joissa miehet on komeita ja naiset kauniita.. Ja joissa sydämet sykkii ja muutenkin mm. tunteita on valtoimenaan kaikkialla!]

Äitinsä oli kuulemma vielä todennut Robertalle, että olisihan hänelläkin mulle paljon kirjoja kiitokseksi - johon Roberta oli hoksannut todeta, että mun kirppiksen pointtina oli nimenomaan ylimääräisestä lastista eroon pääseminen. Eikä suinkaan omaisuuden kerryttäminen. Heh.

Mutta silti. Lämmitti mieltä. Bonuksena kuubalainen kollega toi työpisteeseeni viipaleen aivan taivaallista paahtovanukasta. Sitä muuten syödään meillä jouluna - sen aivan valtavan herkullisen lohimoussen lisäksi. Pitänee tännekin jossain vaiheessa nakuttaa nuo reseptit: on nimittäin hyvää, helppoa ja hemmetin hurmaavaa!

Huomiseksi on luvattu pieni lumikuuro: mulla olisi suunnitelmissa käydä vähän paikkomassa joulukauppoja - ja sitten illalla leffaan katsomaan Sandra Bullockin Blind Side. Itketti jo pelkkä trailerikin ihan hulluna, että pitää ehkä satsata duactiin ja nenäliinoihin. (Pakko myös mennä leffaan yksin - nää ei täällä ole nimittäin vielä todistaneet mun niagarankaltaista elokuvaitkua. Eikä ehkä tarvikaan!) Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet on siirretty maanantaille, kun kutsu sinne suurlähettilään kekkereille on siis vasta maanantai-illalle. Ehkä joku web-pohjainen meedia näyttää Linnanjuhlakolttuja sillai reaaliajassa, että täältä Atlantin takaakin voi show'ta ihailla. Toivottavasti.

Ensi viikolle on luvassa virman 'Holiday party' - jota siis ei voi kutsua pikkujouluksi, kun pomo on juutalainen, eikä siis juhli joulua. Juhlat kuin juhlat, ja vielä mun kotonani. Omapahan oli ideani, eli saa taas katsoa peiliin, kun tuskailee tarjottavien kanssa. Alunalkaen suunnittelin kokkaavani thaikkuruokaa, mutta nyt tarkemmin asiaa pohdiskeltuani voipi hyvin olla, että menu vielä muuttuu... Thaikkuruuan valmisteleminen ennakkoon on nimittäin kohtuullisen haastavaa - ja ajatus siitä, että meikäläinen taistelee wokin ja riisikeittimen ja kaffir limen lehtien kanssa keittiössä, kun muut dokaa olohuoneessa on ehkä vähän masentava. Makaroonilaatikkoa ja hernekeittoa sen olla pitää. Tai jotain, minkä voi nostaa uunista suoraan tarjolle... We'll see.

Mukavaa itsepäisyyspäivää. Muistakaahan Linnanjuhlabingo...!

torstai 3. joulukuuta 2009

Luukku kolme

Kerroinkohan ma koskaan tarinaa siita, kun tarjouduin majoittamaan eraan jarjestomme vaihtarin Capitol Hillin kotiini viikonlopuksi - hanen kaivatessaan lisa-aktiviteetteja maalaiselamaansa..?

Joka tapauksessa, soitin siis kyseisen nuoren miehen amerikan-iskalle, esittelin itseni ja asiani - ja toivotin kundin tervetulleeksi DC:hin viikonloppukylaan. Ei oikein paasty aikatauluista yhteisymmarrykseen, niin sovittiin, etta ko. aikuinen ihminen soittaa mulle takaisin - detaljien kanssa. Ihmettelin suuresti, kun puhelua ei kuulunut koko viikonloppuna, kunnes sitten maanantaina toihin palatessani selvisi syykin tahan radiohiljaisuuteen.

Tyyppi oli sitten kaikessa viisaudessaan mennyt ja googlannut mun puhelinnumeroni (halutessaan kai selvitella epamaaraisia taustojani, kihihi) - ja jonkun hakutuloksen mukaan taalla kaytossani oleva numero oli tosiaan sitten kuusi vuotta sitten kuulunut Lacey Diamond -nimiselle escort-palvelussa tyoskentelevalle mimmille. Ilmankos oli miekkosella mennyt vahan simaa vaaraan kurkkuun, kun oli kuvitellut kaiken maailman iloisten alan naisten soittelevan heidan teinilleen - eli oli siis raportoinut mun yhteystietoni jarjestomme paamajaan, hyva ettei viela erillisten varoitusten kera.

Mahan olen tahan viikkoon saakka lahinna hihitellyt valtoimenaan mun oletetulle kakkosduunille puhelintyttona (oikeasti, musta taa vaan on tarinana vallan hellyyttava!), kunnes siis pahamaineinen puhelimeni soi toissayona.

Puoli kahdelta aamuyolla (pidan sattuneista syista kuitenkin puhelintani taydet aanet paalla, paivin oin) oli luurin paassa, tuntemattoman numeron takana tosin, tumma miesaani, joka kohteliaasti tiedusteli 'Are you available tonight..' Jos en olisi herannyt niin syvasta unesta, tahi olisin ollut jotenkin paremmin valmistaunut tahan rooliini, niin olisin varmasti voinut survaista jonkun napakan, mutta hunaja-aanisen vitsin kyseisen tallukan tajuntaan. Mutta huumorintajuni riitti ainoastaan tylyyn kieltavaan vastaukseen, ja luurin korvaan lyomiseen.

Ei mahtanut Lacey Diamond tosiaan olla kovin hyva tyossaan, kun 16 kk jalkeen tulee vasta ensimmainen oinen booty call.. Tosin, nyt kun asiaa tarkemmin mietiskelen, niin onpa tuohon numeroon aiemminkin tullut kaiken maailman kyselyita eri naisten peraan -- mahtaakohan olla ollut noilla soittelijoilla samat kujeet mielessaan..?

Mene ja tieda. Vitsikasta silti. Pitaa laittaa joku napakka slogan mietintaan, jolla voi alkaa Lacey Diamondin mainetta kohottamaan... :)

Ps. Sain tanaan aamulla myos ihan toisenlaisen puhelun. Sielta Suomesta. Sisallosta enemman, jahka koskaan tulee ajankohtaiseksi -- mutta taytyy myontaa, etta aika leviasti nyt kylla hymyilyttaa. Ainakin kaksi viikkoa. *tsk*

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Joulukalenterissa

1. luukku

1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten?
Makasin soffalla ja kirjoitin joulukortteja. Tuskailin tekemättömiä töitä, ja varpaiden jäätymistä.

2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä?
Melkki tuli meille Kaisaniemeen töihin joitakin vuosia sitten. Nainen, joka suorastaan säteilee. Ihanasti.

3. Onko sinulla paljon rutiineja?
Riittävästi. Niillä pärjää.

4. Oletko rehellinen?
Yhdeksän kertaa kymmenestä.

5. Miksi asut siellä missä asut?
Tarjottiin kalustettua kämppää Capitol Hillin lähituntumasta. Halusin maastamuuttoon jotain pysyvää - ja siispä siis löin tarjouksen kiinni, kuvia näkemättä. Tiesipähän ainakin katuosoitteen, minne airport-taksilla tulla..

6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on?
Juups. Joulukuun eka. Sai avata joulukalenterin ensimmäisen luukun.

7. Koska viimeksi teit itse ruokaa?
Eilen. Pastaa ja bolognesekastiketta. Parmesan-juustoraasteella.

8. Muistatko, minkä cd:n ostit ensimmäiseksi?
Taitaapi olla Whitney Houstonin Bodyguard. Tai UB40 -bändin reggaehenkisempi pläjäys...

9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä?
Makuuasennossa, nahkasoffalla. Nokka kohti tietokoneen ja television näyttöä.

10. Kuvaa itseäsi yhdellä sanalla.
Itsepäinen.

11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan?
Muutama mukava sähköposti, onnistunut (itse kokkaamani) thaikkuateria - sitä normaalia perussettiä. Pahoin pelkään, että astetta surullisempi päivä tiedossa tosin: suru-uutiset vain seuraavat toisiaan!

12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on?
Riittävästi. Tietty salaperäisyys täytyy säilyttää.

13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin.
Menee sykleissä. Viime yönä olin entisellä (tulevalla?) työpaikalla, ja tunnelma oli jollain tapaa hankala. En muista tarkkoja tapahtumia, mutta aamulla oli kohtuullisen epämääräinen olo..

14. Oletko enemmän ujo vai villi?
Riippuu tilanteesta. Villi, kai.

15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan?
Kyllä, yleensä.

16. Ketä kättelit viimeksi?

No kun en kuollaksenikaan muista. Ehkä sunnuntai-iltana, kämpän katsojaa tervehdin. Tai sitten siellä Kaurismäen leffassa esittäydyin muutamalle uudelle tyypille.

17. Mitä näet kun suljet silmät?
Nahkaa. Kohta toivottavasti myös kauniita unia.

18. Kuinka monet kengät omistat?

Tänään viidet vähemmän kuin vielä sunnuntaina. Meni vaatteita ja muuta melko liberaalilla kädellä roskiin..

19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt?
Vaasan Yliopiston kaikki aloittavat fuksit, vuosimallia 2003. Keskimäärin noin 700 henkeä.

20. Mikä oli päivän paras juttu?
DC:n kaupunginvaltuusto hyväksyi alustavasti avioliitot samaa sukupuolta olevien välillä. Tosin vielä tarvitaan lisä-äänestystä sun muuta, ennen kuin lakialoite menee läpi. Mutta silti, hyvään suuntaan menossa!

21.Luokitteletko ihmisiä?
Valitettavasti kyllä.

22. Kuinka korkealta katselet maailmaa?
Aika matalalta. Metri kuuskäänt on kertynyt varrelle mittaa - ego tosin on monta kertaa pidempi.

23. Onko sinulla lemmikkieläimiä?
Eipä ole. Ollut aikanaan Nöpö-marsu sekä yhteisomistuksessa sisarusten kanssa mm. akvaario, sen seitsemän kissaa, pari kanarialintua, pupu ja pari kääpiöhamsteria.

24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä.
Hymyilevät silmät.

25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään?
Kultainen sydän ja palava mieli... Äitiini palavan mielen puolesta -- isältä puolestaan rakkaus yrittäjyyteen, perhearvojen tärkeyteen sekä silmät ja nenä. Hih.

26. Uskotko ihmeisiin?
Juu. Ja siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.

27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu?
Nykyisessä elämässäni arki. Aikaisemmin oli molemmissa yhtä lailla tekemistä.

28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla?
Tänään kyllä. Eilen oli nokka niin tukossa, ettei oikein tiennyt kuinka päin olla.

29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia?
Juu. Meitä oli pitkään neljä sukupolvea - isomummut ja -papat muistan ihan selvästi. Ja nyt siis jälleen neljä polvea joulupöydässä, sisarusten lasten myötä. Onnellisessa asemassa siis olen.

30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)?
Kylmyys. Ilkeämieliset jutut. Liika kriittisyys.

31. Oletko kateellinen muille ihmisille?
Satunnaisesti olen. Eikö me kaikki olla?

32. Oletko ollut kirpparilla myymässä?

Teknisesti kyllä: annoin tänään pois kasakaupalla käytettyä tavaraa, kirjoja jne. Fyysisesti en muistaakseni.

33. Koska eletään elämän parasta aikaa?
Eiköhän se sillä perinteisellä hetkeen tarttumisella mene. Meillä ei ole muuta kuin tämä päivä - parempi siis tarttua siihen, kun se on kohdalla.

34. Kuinka monta serkkua sinulla on?
Kuusi. Kolmea heistä tapaan aina Tapaninpäivisin. Loppuja ei ole näkynyt sitten pikkuveljen lakkiaisten..

35. Kirjoitatko päiväkirjaa?
Mä lasken tän blogin mun päiväkirjaksi. Like it or not!

36. Milloin itkit viimeksi? Miksi?
Haha. Sunnuntaina oli perinteinen 'Extreme Makeover: Home Edition'-itkuilta. Ja eilen näytettiin paikallinen 'Kadonneen jäljillä'. Mä en kestä ollenkaan kumpaakaan noista ohjelmista, vaan tyrskin täällä aina ihan valtoimenaan.

37.Mikä muistuttaa viime kesästä?
Lämpö. Takapihan porstuassa kynttilänvalossa istutut illat. Tulikärpäset ja laulukaskaat. Jokailtainen jylisevä ukkonen.

38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia?
Äitimuorini toi allekirjoittaneelle opiskeluaikoina vesilasillisen, kun tämän saman kysymyksen ääressä tuskailin. Käski tökkäämään etusormen vesilasiin - ja sitten nostamaan sen sieltä pois. Kuulemma siinä tapauksessa, että veteen olisi jäänyt sormeni muotoinen kolo, olisin voinut sanoa olevani korvaamaton. Mikäli veden pinta tasaantuisi entiselleen operaation jälkeen - tämä luulo on turha.

39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä.
Asfaltinruskea. Siksipä siinä onkin kanpaajan purkista jos ja vaikka minkälaista väriä. Ja ensi keväänä kahta kovemmin..

40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi?
Pyryn ja Lylyn.

41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?

Heh. Kyllä. Amerikassa asiaan kuuluu myös käydä karkkiostoksilla kesken leffan. Tai vastaavasti, jos ei ole muistanut buukata sitä lapsenlikkaa mukuloilleen elokuvan ajaksi - niin kaikki taaperoista ihan parikuukautisiin vaaveihin on tervetulleita inisemään leffateatterin pimeyteen. Jumalauta.

42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta?
Ei. On paljonkin ihmisiä, jotka eivät ole perinteisessä mielessä kauniita -- mutta loistavat sisältä aivan valtavaa karismaa ja ystävällisyyttä.

43. Menetkö koskaan nukkumaan mekit naamassa?
Joo. *punastuu*

44. Osaatko keittää riisiä?
Kyllä. Sekä sushiriisiä että risottoriisiä. Ja riisipuurokin sujuu.

45. Pidätkö yksinäisyydestä?
On pakkokin. Kun kuitenkin asun keskimäärin 7000 kilometrin päässä rakkaimmista ihmisistä - niin vietän keskimäärin aika suuren osan aikaa vuorokaudesta maailman parhaassa seurassa. Yksikseni.

46. Onko sinulla unelmia?
Moniakin. Liittyen työelämään, paluumuuttoon, aloilleen asettumiseen - ja pariin muuhun pieneen yksityiskohtaan.. Hihi.

47.Lempivuodenaikasi?
Ne kaikki. Tykkään talvesta, hangista korkeista nietoksista ja paukkupakkasista. Pidän kevään kiusoittelevista auringonsäteistä, sulavan maan tuoksusta ja eloon puhkeavasta luonnosta. Kesässä on parasta grillissä kärisevä pihvi, jääkylmä omenasiideri, korvanjuuressa pörisevät kärpäset - ja aikaiset aamut torikahvilla. Syksyn lohduttomana lotisevassa vesisateessa on puolestaan lupaus kynttilänvalon täyttämistä illoista, ja takkatulen ääressä nautitusta punaviinistä.