perjantai 11. joulukuuta 2009

Hostess with the mostess

Olipahan ilta. Lähdin siis kolmen maissa tänään töistä, ajatuksenani saada illan juhlien tarjoilu kuntoon jo ennen vieraiden saapumista. Liha lämpimään, pippurit mortteliin, perunat uunipellille ja salaatit lautasille. Yllättäen noin kolme varttia ennen juhlaväen saapumista oli kattilaa liedellä ja pannua uunissa - ja allekirjoittaneella lasi punaviiniä kädessään - sekä Norah Jonesin levy soittimessa.

Oletko koskaan istunut olohuoneessasi, kiikkutuolissa, kuunnellen hyvää musiikkia - vain nautiskellen hetkestä? Talo on täynnä valkosipulin hajua, ja odotusta. Tuikut palavat takan päällä, ja pähkinät odottavat syöjäänsä olohuoneen pöydällä? Mun oli pakko istua tänään aloillani hetki, ja vain aistia tunnelmaa. Milloin musta tuli näin aikuinen, joka vaan huolehtii lihalämpömittarin näyttämästä lukemasta, ja siitä että suklaamousse on tarpeeksi kiinteää, jotta siitä saa taiteiltua lautasille kauniita knöllejä? Puhumattakaan siitä, että kotini käsittää tällä hetkellä kaksi asuttavaa kerrosta - ja vintin sekä kellarin. Käsittämätöntä!

En tiedä, minne tieni vie seuraavaksi. Tai sitä, kenen kanssa tulen elämäni viettämään. Mutta se on varmaa, että siivet kantavat - ja että positiivisuuksia tapahtuu meille kaikille. One day, one way. Or the other.

Onhan se itse asiassa ihan oikeasti suhteellisen jännittävää, ettei yhtään tiedä, missä on kahden kuukauden päästä.

Oikeasti.

Kokeile vaikka!!

Ei kommentteja: