tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulusta selvitty


Naapuri-Scottin ottamia kuvia viime viikon lumimyräkän jälkeisissä tunnelmissa. 


Hanget korkeat nietokset ja sillä lailla... Lunta pyrytti vuorokauden aikana vajaat 50cm.

Joulu meni kerrassaan perinteisissä tunnelmissa; pukkia ja vuosittaista mantelin saajaa jännittäessä sekä lahjapaketteja availlessa. Kinkkua syötiin yllin kyllin myös tänä vuonna - eikä paketista paljastunutta wienernougat -konvehtirasiaakaan tarvinnut tarjoilla naapureille. Sanalla sanoen, ihanan tunnelmallinen ja perinteinen joulu, taas kerran.

Matkalaukutkin löysivät vihdoin tiensä tänne Pohjolaan; se viimeinen niistä piti luonnollisesti sisällään mm. kaikki käyttökelpoiset vaatteet.. Mitä tästä siis opimme? Paitsi, että tästä lähtien allekirjoittanut reissaa aina yöpuku, vaihtoalusvaatteet ja peruspesuvälineet mukanaan (kyllä! oikeasti!), niin otan myös tavaksi pakata jokaikiseen matkalaukkuun muutaman puhtaan vaatekappaleen. Kuuden päivän joululahjojen ja keittokirjojen ihailun jälkeen on nimittäin ihan kiva vaihtaa jo housutkin. Paidasta nyt puhumattakaan...

Matkavakuutukseen pitää vielä olla yhteyksissä ja kuulostella, minkälaista korvausta (jos ylipäätään mitään) sieltä on saatavilla: lentoyhtiö kun ei ole velvollinen menetettyä aikaa yms. rahalla kompensoimaan - koska myöhästelyt ja peruutukset johtuivat sääolosuhteista. Tiedoksi kuitenkin; täällä on lisää tietoa EU:n säännöksistä lentoyhtiöiden velvollisuuksien suhteen.

Mutta, palatakseni viikko sitten (eli edellisessä elämässä) lanseeraamaani 'kirsusein vastaa' -palstan tiukkoihin kysymyksiin, niin Kaarinalle tiedoksi, että tämän päivän kohokohtina on ehdottomasti olleet kaksi puhelua vanhoilta ystäviltä sieltä maamme pääkaupungista. Mimmit siis ovat molemmat naamakirjan ulkopuolella, ja näin ollen jääneet osittain tämän valtavan kotiinpaluumysteerin ulkopuolelle. Isäni kyseli ko. puheluiden jälkeen hämmentyneenä (joista siis toinen kesti hyvän puoli tuntia ja toinen heti perään kolme varttia), että mahtoivatkohan molemmat osapuolet puhua luureihinsa yhtä aikaa ja päällekkäin -- hän kun kuulemma ei viikossakaan saa yhtä monta asiaa hoidettua puhelimen välityksellä, kertaiskusta nyt puhumattakaan *wirn*. Puhenopeudesta ja äänenpainoista nyt puhumattakaan.

Hoon Katrin törkypipariin (joka, täytyy kyllä myöntää ensiksi sai ehkä hieman ..hmm... törkyisemmän assosiaation mielessäni aikaiseksi) voisin viime viikon kokemuksen perusteella ehkä kirjailla jotain brittiläisen lentoyhtiön asiakaspalvelun paskuuteen liittyvää. Tai sitten ihan yleisesti voisi ehken todeta kaiken olevan paskaa. Paitsi kusen. Itse asiassa ihan mainio kysymys; täytyy ehken laittaa takaisin mietintömyssyyn.

Muihin kotiinpaluullisiin jne. kyssäreihin ostan allaolevaan postaukseen lisätyillä, ns. tunnelmakuvilla hieman lisäaikaa -- mutta not to worry: lupaan kyllä tehtailla vastaukset ihan kaikille kansalaisille. Jee!

Ps. Ei ole jet lagikaan vielä edes ohittanut olemustani - ja kun tosiaan laukku saapui vasta eilen. Niin kiitos vaan yläkertaan, että sain tuupattua Ameriikkaan-paluupäivää vähän myöhemmälle. Teen siis etänä täältä ensi viikon hommia Washingtoniin, ja palaan sinne sitten vasta sillä seuraavalla viikolla. Siinäpä sitä onkin ekspatriaatille napakka 2,5 viikkoa (!) saada Amerikan-elämänsä päätökseen ja siirtää olemus niin henkisesti kuin fyysisesti takaisin Suomeen. Ahdistaa ihan vähäsen tuo ajatus, jo näin valmiiksi...

1 kommentti:

Karo kirjoitti...

Ihan hullu aikataulu sulla! Olet oikein kosmopoliitta. Tsemppia matkoihin ja pakkailuun, ja onnellista uutta vuotta 2010!