lauantai 5. joulukuuta 2009

Luukku neljä

Perjantai on ihana päivä. Etenkin tänään. Marssin eilisestä edelleen fiiliksissä aamulla töihin - vain löytääkseni työpisteestäni kauniin kissakortin, ja Sue Monk Kiddin pokkarin. Hieman ihmetytti moinen aamuinen lahjonta, erityisesti kun työpaikan Secret Santa -peli alkaa vasta ensi viikolla. Kortti oli kollegani 99-vuotiaalta äidiltä, joka halusi kiittää meikäläistä tyttärensä hänelle tuomista, mun vanhoista pokkareista. [Mähän siis raahasin alkuviikosta kolme kassillista kevyttä tyttölukemistoa töihin, kun en roskiinkaan kehdannut viedä. Roberta oli sitten vienyt kasan norarobertseja ja muita äidilleen viihdykkeeksi - ja tästä siis mua kiiteltiin.] Piti käydä luonnollisesti erikseen kiittämässä Robertaa kiitoskortista - kertoi äidiltään kovasti terveisiä. Nyt ei kuulemma ehdi tehdä muuta, kuin lukea kun on niiiiiiin paljon laadukkaita kirjoja. Tsk. [Alaa tuntemattomille, Nora Robertsin kirjat on melkoista huttua, oman alansa harlekiinejä: joissa miehet on komeita ja naiset kauniita.. Ja joissa sydämet sykkii ja muutenkin mm. tunteita on valtoimenaan kaikkialla!]

Äitinsä oli kuulemma vielä todennut Robertalle, että olisihan hänelläkin mulle paljon kirjoja kiitokseksi - johon Roberta oli hoksannut todeta, että mun kirppiksen pointtina oli nimenomaan ylimääräisestä lastista eroon pääseminen. Eikä suinkaan omaisuuden kerryttäminen. Heh.

Mutta silti. Lämmitti mieltä. Bonuksena kuubalainen kollega toi työpisteeseeni viipaleen aivan taivaallista paahtovanukasta. Sitä muuten syödään meillä jouluna - sen aivan valtavan herkullisen lohimoussen lisäksi. Pitänee tännekin jossain vaiheessa nakuttaa nuo reseptit: on nimittäin hyvää, helppoa ja hemmetin hurmaavaa!

Huomiseksi on luvattu pieni lumikuuro: mulla olisi suunnitelmissa käydä vähän paikkomassa joulukauppoja - ja sitten illalla leffaan katsomaan Sandra Bullockin Blind Side. Itketti jo pelkkä trailerikin ihan hulluna, että pitää ehkä satsata duactiin ja nenäliinoihin. (Pakko myös mennä leffaan yksin - nää ei täällä ole nimittäin vielä todistaneet mun niagarankaltaista elokuvaitkua. Eikä ehkä tarvikaan!) Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet on siirretty maanantaille, kun kutsu sinne suurlähettilään kekkereille on siis vasta maanantai-illalle. Ehkä joku web-pohjainen meedia näyttää Linnanjuhlakolttuja sillai reaaliajassa, että täältä Atlantin takaakin voi show'ta ihailla. Toivottavasti.

Ensi viikolle on luvassa virman 'Holiday party' - jota siis ei voi kutsua pikkujouluksi, kun pomo on juutalainen, eikä siis juhli joulua. Juhlat kuin juhlat, ja vielä mun kotonani. Omapahan oli ideani, eli saa taas katsoa peiliin, kun tuskailee tarjottavien kanssa. Alunalkaen suunnittelin kokkaavani thaikkuruokaa, mutta nyt tarkemmin asiaa pohdiskeltuani voipi hyvin olla, että menu vielä muuttuu... Thaikkuruuan valmisteleminen ennakkoon on nimittäin kohtuullisen haastavaa - ja ajatus siitä, että meikäläinen taistelee wokin ja riisikeittimen ja kaffir limen lehtien kanssa keittiössä, kun muut dokaa olohuoneessa on ehkä vähän masentava. Makaroonilaatikkoa ja hernekeittoa sen olla pitää. Tai jotain, minkä voi nostaa uunista suoraan tarjolle... We'll see.

Mukavaa itsepäisyyspäivää. Muistakaahan Linnanjuhlabingo...!

Ei kommentteja: