torstai 10. joulukuuta 2009

Paska kalenteri

Tassahan taa taas todistettiin - kaikki tosiaan pitaa tehda itse. Tama valtaisa joulukalenteriasia ei siis suinkaan ole jaanyt unholaan, mutta jos ei just itse ehdi ja kehtaa kirjoittaa kaikkia tarinoita - niin eipa sita kai kukaan muukaan tee.

[Tassa vaiheessa terveinen Malawiin. Jos sielta asti saa huutia kalenterin paivittymattomyydesta, niin on ehka ihan pakko toimia. *vilkuti vilkuti*]

Syyna siis radiohiljaisuuteen on valtavat jouluaiheiset kalaasit. Ensiksi viipotin maanantaina toiden jalkeen Suomen lahetystoon, noin neljansadan muun woussinktonilaisen tavoin. Naposteltiin juustoja (kylla: Oltermannia ja Emmentalia), suomalaisia kevatkaaryleita, macaroon-leivoksia ja vaikka mita. Ja nautittiin pari lasia viinia. Lahettilas puhui vihreista arvoista ja talvisodan mentaliteetista. Illan absoluuttinen kohokohta oli kuitenkin mieskvartetti, joka esitti Suomen laulun, Finlandian ja lopuksi johti juhlayleison Maamme-lauluun. Nain naytolle kirjoitettuna tuo kuulostaa kylla munkin mielestani hieman kornilta -- mutta tunnelma oli kasinkosketeltava. Ihan oikeasti: 7000 kilometrin paassa koti-Suomesta, Oltermannia posket pullollaan - ja maassa rauha, seka ihmisilla hyva tahto. Vielakin tuppaa iho menemaan vahan kananlihalle.

Tiistai-illan kulutin intternetin ihmeellisilla aalloilla: nyt on kuulkaa KAIKKI joululahjat hankittu, suoraan nettikaupoista. Paketti jos toinenkin on jo loytanyt porstuaani - nyt pitaisi sitten enaa keksia, milla ilveella tama kaikki uusi materia sinne Suomeen saadaan...?

Tanaan vuorossa on puolestaan firman (meita on siis yhteensa viisi) pikkujoulut, eli Holiday Party. Lupasin laittaa porukalle poydan koreaksi - ja tulin tosiaan viime metreilla jarkiini: ei ehken ole fiksua yrittaa kokata (ekaa kertaa ever) Thaikkuruokaa tuollaiselle porukalle. Kun sita ei kuitenkaan voi valmistella etukateen kovinkaan hyvin. Niinpa siis eilisella pyoraytin aivan taivaallisen suklaamoussen seka paahdoin pellillisen tomaatteja. Tanaan puolestaan valmistetaan haran sisafiletta valkosipulivoilla (on muuten mun blogini suosituin hakusana) ja lisataan tomaattien joukkoon aimo annos mozzarellaa seka basilikaa. Lisaksi kattilaan salottisipuleita, sokerikuutioita ja punaviinia -- mitas sanotte, eikohan nailla juhla saada kayntiin?

Huomenna koulutusreissulle Pohjois-Carolinaan, minne on vaatimaton 7 tunnin ajomatka. Vahan kuin Atlantin yli lentelisi. [Eika siihenkaan ole enaa kuin viikko.. Jihuu!]

Tahan loppuun viela jouluterveinen molemmille kirsustanian lukijoille. Ma laitoin juuri kahden litraisen kossupullon verran rahaa Malawiin, pienten poikien koulunkayntia tukemaan. Jos mietit, mita tehda joulukortti- tai veronpalautusrahoillasi, niin Empan siipalla olisi sinulle mainio ehdotus. Kai meilla kaikilla on kymppi tai kaksi ylimaaraista - jotka tosiaan voisivat auttaa koulutietaan aloittavien poikien urakkaa?

Ps. Kylla. Reseptiikkaa seuraa. Ne olkoon tan kalenterin seuraavat kaksi luukkua... :)

4 kommenttia:

Bwana kirjoitti...

Dängjuu. Vaimo sanoi että blogitauko jatkuu kunnes se katkeaa. Sitä riepoo kun kukaan ei lähetä sille meiliä. Toi edellisen postauksen lohihässäkkä näyttää aika rouhealta. Mistähän tänne saisi savulohta... No, viikon päästä terässiivet taivaan leikkaavat täälläkin.

Kirsi kirjoitti...

Emmille vastapalloon huomio, ettei mullekaan kukaan (oikeasti) enaa laheta mitaan meileja. Melkein maaliskuulle sita iloa kestikin, mutta sitten loppui viestinta kuin seinaan.

Eksperimenttini sosiaalisessa meediassa on todistaneet sen, etta tama inboksin tyhjyyden tila ei kuitenkaan liity allekirjoittaneen blogitiheyden aktiivisuuteen tai epa-aktiivisuuteen - tyytyvaisena ne suomalaiset siella loskassa porskuttavat, juuri nipin napin kenkansa karjet nahden. Olipa sita blogistaniassa tekstia eli ei.

Se on se ekspatriaatin julma kohtalo.. Poissa silmista ei tarkoita samaa kuin poissa mielesta. Mutta kun ei sita nyt kallista intternetpiuhaa kannata tuhlata siihen, etta kertoo kuinka lapsille on loytynyt alennuslaarista paita, tai etta johkujanniina on taas kuumeen kourissa. Lahikaupan loppuunmyyntitsembaloista tai naapurin juoppohullujen toilailuista nyt puhumattakaan...

[Kylla. Olen katkera. Oikeasti! Yhta vahan taalla maailmalla tapahtuu - ja silti siita muka odotetaan raporttia kieli pitkalla. Samalla tavalla mua kiinnostaa (ihan oikeasti kuulkaa), etta mita sinne kotiin kuuluu. Ollaanko sita rapsutettu kissaa, vai kayty saunassa. Ja milta se joulutorttu maistuu tana vuonna. Nih.]

Puuh. Tulipa pitka kommaus. Bwanan vaimolle lammin terveinen. Ja tsemppausta! Ehka me voidaan perustaa joku naamakirjaryhma aiheeseen liittyen. Ekspatit blogilakossa tyhjan inboksin takia, nih!

Kaisa kirjoitti...

Minä olen laittanut mailia! Oikeasti!

Emppa kirjoitti...

Hehe, Bwanan vaimo kuittaa ja kiittaa! Taa meilittimuyys on jo mennyt siihen pisteeseen, etta kun sita meilia sitten pitkan vikinan ja ruinaamisen jalkeen tulee, en oikeastan enaa jaksakaan vastata siien ("kun kyllahan ne blogista kuitenkin nakee, mita kuuluu...")

Ja siis mua nimenomaa kiinnostaa ihan oikeasti just se, kuinka lapsilla taas nuhaa ja ruuhkabussissa oli vittumainen kuski, joka ajoi ihan holtittomasti ja etta kaupassa oli ihania kekseja tosi halpaan hintaan... Kun se elama on just yhta tasan kiinnostavaa taalla. Grr. Tassahan tulee ihan artyneeksi.

No joo, onnkeis kohta on loma eika blogilla tai sahkopostilla ole valia!