sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Let it snow, let it snow, let it snow

Muistatko vielä, kun edelliskerran lensin täältä joulunalusviikolla Suomeen? Kuinka alueelle sopivasti sattui vuosikymmenen lumimyrsky, joka meikäläisen viettäessä viikonloppua Dullesin lentokentällä, verhosi koko seudun puolen metrin lumivaippaan?

Joo, niin minäkin.

Voinet siis kuvitella eilisaamuisen herätyksen (läksiäisjuhlapaikkana toimineen kollegan kodista), kun maa oli jälleen kerran valkoinen - ja taivaalta tahkosi sitä samaa ainesta täydestä tuutista. Päivän saldo oli vain 15cm, mutta yllättäen esimerkiksi lentoliikenne oli koko eilispäivän ihan täysin sekaisin.

Itsehän pääsin skandinaavisella rallikuski-osaamisellani Scottin auton rattiin koko päiväksi: tyyppi kun muutenkin ajaa kuin 80-vuotias papparainen (omienkin sanojensa mukaan) niin saatettaisiin edelleen olla tien päällä, jos lumen keskellä ajaminen olisi ollut hänen vastuullaan... Juhlista toipuminen sujui suhteettoman sutjakasti Olive Garden's -ravintolassa nautitun lounaan ja aivan ihastuttavan the Blind Side -leffan merkeissä. Suosittelen lämpimästi, molempia.

Vika työpäivä meni kuten olettaa saattoi: pienille asioille niiskutellessa. Läksiäiset puolestaan kokosivat yhteen noin kolmisenkymmentä ystävää ja kollegaa. Aivan ihastuttavan hauska ilta - ja luulisin että suomalaisen tequilan (=kossushotti tarjoiltuna hookoon lenkkiin kaiverretusta 'snapsilasista') puuttumisesta huolimatta myös juhlakansalla oli mukavaa. Tai ainakin viihtyivät aamuneljään saakka... Pidettiin puheita ja vannottiin yhteydenpidon jatkuvan: saa nähdä, kuinka arjen asettuessa uomiinsa näin kuitenkaan tulee toimittua...?

Itse olen yllättävän rauhallisella mielin. Eli en vielä ole ymmärtänyt makaavani olohuoneen nahkasoffalla kirjoittamassa tätä blogia, viimeistä kertaa ever. Ehkä lähtemisen lopullisuus konkretisoituu kotimatkalla, ehkä vasta oltuani hetken Suomessa. We'll see. Mutta kirsuseinin matka (ja tämä blogi) jatkuu siis tästä eteenpäin paluumuuttajan arkea opetellessa. Sen oman paikan löytymiseen kun on vielä melkoinen matka...!

Kiitokset myötäelämisestäsi, kyläluutuilusta ja kiinnostuksestasi minun Amerikan-elämää kohtaan. Tästä on hyvä jatkaa päin uusia keihäitä. Meidän molempien, sinun ja minun.

2 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Tervetuloa kotiin!!

Karo kirjoitti...

Oikein hyvaa matkaa, kotiin ja siita aina vaan eteenpain! Ja moi Kaisa, ehka nahdaan kesalla! :)