maanantai 6. syyskuuta 2010

Naisten vuoro

Uimahallin naisten sauna on päiväsaikaan ihan käsittämättömän armollinen paikka. Lauteilla istuvat vieri vieressä kaiken ikäiset ja muotoiset naiset, minnekään kiirehtimättä. Ei tarvitse olla mitään, eikä kenellekään. Löylykauhaa käyttelevä mummo muistaa kysyä lupaa paahtavan löylyn lisäämiseen noin joka toisella kerralla. Puhutaan hiljaisella äänellä paikalla olevien ja muualla elävien asiat, kuulumiset ja sairaudet. Muistellaan uimahallien saapumista Ouluun vuonna 1953, ja sitä miltä pikkuflikkana tuntui tuolloin uimispuuhat. Heitetään lisää löylyä, joka aivan kuin keräisi vauhtia kiertäessään saunan.

Pienellä sinisilmäisellä tytöllä on aivan yhtä kiire uimaan kuin aina aiemminkin. Ei millään malttaisi lämmitellä löylyissä. Samaa tuskailee suklaisella ihonvärillään joukosta erottuva pieni poikakin. Laudeliinaa hilataan aina vaan alemmalle ja alemmalle portaalle, kunnes äiti vihdoin armahtaa lapsukaiset ja päästää heidät pulikoimaan.

Uimisesta - ja elämästä - rasittuneita kankkuja venytetään ja ravistellaan. Tuskaillaan syksyn sadetta, tai ihastellaan aurinkoista päivää. Ja heitetään lisää löylyä.

Pitkällä raskaana oleva nainen kertoo vierustoverilleen vauvan innostuvan uimisen jälkeisestä lämpimästä, ja miettii tulevaa äitiyttään. Juttukumppanin omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, kuuluvat asuvan jossain Rysselin tienoilla. Mutta yhteys lapsenlapsiin on kuitenkin säilynyt, juuri vasta palasivat kesälomiltaan takaisin kotiin Keski-Eurooppaan.

Ei lasketa mahamakkaroita, ei tuskailla selluliittia tai raskausarpia. Teini-ikäinen tyttöparvi kiiruhtaa suoraan altaaseen pyyhkeiden takana piilotellen, muut kulkevat yhteisissä tiloissa pää ylväästi pystyssä ja hymyssä suin, vaikka maan vetovoima on vuosien aikana jo tehtävänsä tehnytkin.

Jotenkin toivoisin BB-marioille ja muille omakuvansa kanssa taisteleville mahdollisuutta päästä todistamaan sitä, mitä vuodet tekevät meille kaikille. Elämä ei ole Hymyn maksamissa silkkareissa tai glamörööseissä töröhuulissa. Lasvegaseista ja kosmopoliittisista jetseteistä nyt puhumattakaan. Elämän koko kaari kaikkine väreineen ja muotoineen mahtuu naisten saunavuoroon. Sekä uinnin jälkeen nenässä poreilevaan ananaslimuun.

[Ps. Hurahdin vesiliikuntaan. Minä ja Oulun kaikki muut lonkkavikaiset kasikymppiset. Olen nyt viikon verran käynyt päivittäin lutraamassa uimahallissa - toisinaan ohjatusti vesivoimistellen, toisinaan vaan altaan päästä päähän tarmokkaasti marssien. Virallisesti kai lajin nimi on vesikävely, joka siis on saavuttanut seniorikansan suursuosion ainakin tässä maailmankolkassa. Kuntoaltaan syvyys on vain noin 120 cm (mikä kätevästi mahdollistaa meikäläisenkin pään pysymisen pinnalla koko matkan pituudelta), ja lajin armoitetut harrastajat siis hiihtelevät allasta päästä päähän, varpaat ja jalkapohja periaatteessa koko ajan pohjassa pysyen. Kädet viuhtovat sauvojen tyyliin vuorotahtiin molemmilla sivuilla - olen havainnut tehokkaimmaksi tyyliksi viipottaa kämmenet auki, jotta veden vaste olisi paras mahdollinen. Napakkaa liikkumista, jossa pysyy kyllä lämpimänä, mutta ei nivelet (tahi selkä) koe ihan karmean hirveää notkumista.]

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Ruuanlaittomeemiä pukkaa

Sairaslomalaiselta puuttuu luovuus ja kirjoittamisen kipinä -- tässäpä siis Pastanjauhajilta pihistetty ruuanlaittoaiheinen meemi.

Miten haluat munasi?
Jos keitettynä, niin ainakin 8 minuuttia kiehuineina, mutta ilman sitä keltuaisen ympärille muodostuvaa vihreää rengasta, kiitos. Paistettuna rypytys (siis scrambled eggs) salsakastikkeen kera on ihan parhautta.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvi maidolla ja ilman sokeria, tee sokerilla mutta ilman maitoa.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Kaurapuuro toimii aina, samoin ruisleipä kaikilla mausteilla (kinkku-juusto-vihannekset). Krapulaisemman olotilan pelastaa kunnon pekoniaamiainen, valitettavasti!

Maapähkinävoi?
Ei kiitos.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Sellaisen, mitä syötiin lapsena pitserioissa raasteen päällä. Tuolloin sitä kutsuttiin ranskalaiseksi kastikkeeksi, oli aika etikkaisen raikas koostumus. Enkä siis ole vuosikymmeniin moiseen ihanuuteen enää törmännyt.

Colaa vai Pepsiä?
Kokkolaa. Vaikken koskaan ole oikein mitään tastingia aiheen tiimoilta järjestänyt, niin silti.

Laiskottaa, mitä teet?
Luen kirjaa soffalla..? Vai meinataanko tässä, että mitä ruokaa teen? Jotain hyvää ja helppoa: pastaa jauhelihakastikkeella, tai vaikka uunissa lämpimiä leipiä.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Kotipizzasta Opera Specialin, tai sitten Zio Pepestä sen pizzan, missä on parmankinkkua, aurinkokuivattua tomaattia, rucolaa ja parmesania. To die for. Seriously!!

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Jotain broilerista ja vaikka fetajuustosta. Salaattipetiä ja sellaista.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kesäkeitto muistuttaa ensimmäisestä koulupäivästä, samoin esimerkiksi kanaviillokki ja verilätyt on ruokia, joita ei ole kouluvuosien jälkeen tarvinnut syödä. Ei niin, että kouluvuosista nyt olisi pelkkiä huonoja muistoja, mutta nuo ruuat ei kyllä edelleenkään kuulu millekään suosikkilistalle...

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Todellakin! On tiettyjä ruokia, jota esimerkiksi vaihtovuoteni aikaiset ihmiset kokkailivat - ja heidän olemukseen tiivistyy edelleen esimerkiksi parsa-kinkkupiirakka (eli stromboli), tietyt uunissavalmistettavat pasta-ateriat (moscattioli) sekä erilaiset amerikkalaiset pikaruoka-asiat.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Hanhenmaksaa en kyllä tilaisi eettisistä syistä. Enkä muutenkaan ole muiden sisäelinten kuin maksan suuri ystävä. Mutta melko kaikkiruokainen kyllä pyrin olemaan tänä päivänä.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Luusoppa, jota keitettiin savustetuista luista tuntitolkulla. Myös siskonmakkarasoppa ja kotletit oli suurta herkkua.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
En varsinaisesti rakastanut mitään kaaliruokia, mutta nykyään kyllä esimerkiksi kaalikääryleet ja kaalisoppa on suurta herkkua. Samoin sienet, ja varpaanvälijuustot (homejuustot siis) inhotuttivat aikanaan, mutta maistuvat nykyään jo melkoisen hyvälle.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?

Tuore ananas on hyvää. Vihanneksista ehkä tomaatti.

Lempiroskaruokasi?
Kebab. Etenkin jos on kova kanuuna.

Lempivälipalasi?
Jotain hedelmiä, jos vaan on tarjolla. Kiitos.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?

Tykkään kokeilla (suositusten pohjalta tosin) erilaisia, outojakin makuyhdistelmiä. Mutta se nyt lienee ei ilmiönä ole kovin outo..?

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Kasvissosekeitto on aikas bueno tähän tarkoitukseen.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Joku ihanainen leivos.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Keskivahvana. Makua pitää olla joo, mutta vatsa ei kestä mitään superhypertulista ruokaa.

Saako olla jotain juotavaa?

Kylmää vettä, kiitos.

Punaista vai valkoista?
Riippuu vuodenajasta, kesällä kylmää valkoista ja talvella lämmittävää punaista.

Lempijälkiruokasi?
Kuubalainen kollegani Alex (tai itse asiassa hänen kumppaninsa Daniel) teki aivan taivaallisen täydellistä paahtovanukasta, eli flania. Reseptistä huolimatta en ole vielä ihan onnistunut saman rakenteen aikaansaamisessa - siinä on nimittäin pala taivasta kielellä, kun tuota ihanuutta eteensä sai.

Täydellinen yömyssy?
Lasi punaviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Leipomisesta muistan pikkuveljen syntymän yhteydessä (juhannuksena 1988) ensimmäiset itse kokonaan tekemäni mansikkakakut. Ruuanlaiton parissa olen puuhastellut kotosalla suunnilleen noista ajoista saakka, mutta mitään yksittäistä ruuanlaittomuistoa en kyllä tässä saa millään ilveellä päähäni...

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?

Äiti, kun on aina antanut meikäläisen sotkea rauhassa keittiössä. Brittiläiset Jamie Oliver ja Nigella Lawson on puolestaan kokkeja, joiden reseptiikkaa seurailen ilolla.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Eipä kyllä ole. Ehkä joku varhaislapsuuden aikainen joulukuva pipareiden leipomisesta voisi olla?

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Ei tietääkseni. Toki isolle porukalle useampaa lajia kokkailessa saattaa välillisesti jännittää ruuan taimaus - eli se, että valmistuuko kaikki oikealla ajallaan. Ja marsipaanikakkua en ole vielä saanut tehdyksi - tosin mielestäni itse tehdyn vaahtokarkkifondantin ja siitä valmistetun synttärikakun onnistuminen on ehkä jopa vielä ansioituneempi saavutus...

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Hyvä veitsi on kyllä ihan parhautta. Keittiövälineistä lihapullasaksia ei ole tullut kuunaan käytettyä, mutta onneksi niillä oli hintaakin vain muutama hassu euro.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?

Omena ja maito, parsakaali-pekoni-pähkinä -salaatti, kaurapuuro ja omenaraaste.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Vesi, ruisleipä ja soijakastike.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Lisää uskallusta eri maiden keittiöiden kokeiluun. Thaikkuruokaa olen valmistanut kerran (aivan taivaallista sitruunaruoho-kookosmaito-broilerikeittoa), ja sushiakin pariin otteeseen. Mutta paljon olisi vielä opittavaa curryjen ja muiden ruokalajien tiimoilta.