keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kausivalot, kiitos

Kotiuduin taas eilisellä pk-seudulle, ihanaisen pohjoisen työleirin jälkeen. Oulussa oli jo litratolkulla lunta, pakkasta ja pimeää -- sekä kotipihan pusikot täynnä äitini sinne ripustelemia kausivaloja. Jotain iloa pimeisiin iltoihin siis, kun valot tuovat lämpöä talveen ja pakkaseen.

Käsittämätöntä, miten oikeilta vuodenajat tuntuvat Albertinkadun ulkopuolisessa maailmassa: täällä tallaan samaa asfalttia viikosta ja kuukaudesta riippumatta. Ei ole juurikaan puita, joiden lehtien väristä voisi tehdä päätelmiä vuoden kierrosta. Ei tuoksu multa eikä märkä maa - ainoa joka-aamuinen luontoilmiö on ollut koirien kusivanat asfaltissa. Ja yllättävää kyllä, näin melkein keski-ikäisenä tuntuisi jotenkin paremmalta olla enemmän kosketuksissa ympäröivään luontoon: sen hajuihin ja makuihin... [Kauhean keski-ikäistä ja -luokkaista kyllä, täytyy myöntää. Vuosikausia kaipasin pois luonnon rauhasta - ja nyt voisi oikeastaan tehdä melkein mitä tahansa päästäkseen sinne takaisin...]

Arki on asettunut uomiinsa: töitä on enemmän kuin kuunaan ehtisin tehdä, satunnaisesti on aikaa myös seurustella kavereiden kanssa ja fiilistellä pimeitä iltoja kynttilänvalossa, punaviinilasi kädessä. Parin viikon päästä on luvassa suvun perinteinen itsenäisyyspäivän reissu Rukalle -- jos siis lentoemojen etujärjestö suo ja viskaalit sallii. Päivän hesari tiesi kertoa, että pahimmassa tapauksessa ihanaiset taivaan tipuset tuuppaavat itsensä lakkoon kaksi päivää ennen meikäläisen (jo heinäkuussa varattua!) lentoa Kuusamoon. Voi olla erään allekirjoittaneen lentohenkilökuntasympatiat melko matalalla, mikäli ko. lakko toteutuu...Hope not.

Täältä tähän siis. Bloggaamisen kipinää pohdiskelen edelleen - meanwhile inspiroitukaatten meikäläistä melkoisesti liikuttaneesta seattlelaisesta flashmob -videosta. Käsittämättömän tunnelatauksen saan jostain syystä aina näitä pätkiä juutuubatessa... *hihi*

Ei kommentteja: