tiistai 4. lokakuuta 2011

Hän on palannut...


... kotikonnuille Ouluun, vain 12 vuoden poissaolon jälkeen.
... koulun penkille - aikuisopiskelijana tällä kertaa. Viimeiset kurssit yliopistolla tuli suoritettua seitsemisen vuotta sitten, eli on siitäkin jo tovi vierähtänyt.
... alkumetreille pohdinnoissaan 'mitäköhän musta tulee isona'. Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä alkunsa saanut maailmanpelastajan ura koko universumin nuorison parissa päättyi yhtä äkillisesti kuin se aikanaan alkoikin.**
... Oikotielle: uusi koti pitäisi löytää -- siitä kiittäisi varmasti myös vanhemmat, jotka hetken aikaa omaa vanhaa huonettani allekirjoittaneelle ovat luvanneet lainata.
... vesijumppaan. Tavoite kovinkin vaatimaton. Not.
... unelmoimaan ja haaveilemaan. Toivokkaan tarmokkaasti, ja hyvällä raivolla. Mm. kaikesta ylläolevasta.
... elämään. Aika monen aika raskaan työvuoden jälkeen, nyt on aika minulle.

Ei siis turhaa haahuilua downshiftaamisesta tai muusta turhan ylevästä, I hope. Seuraava puolitoistavuotinen tehdään kuitenkin asioita, joita minä haluan. Ja asiat ovat sellaisia, joita tulevaisuudessa tarvitsee ennemmin katua - eikä suinkaan niiden tekemättä jättämistä.

Siitä, ja aika monesta muustakin mieltäpainavasta kertoo tämä tuhannes, ja viimeinen paluuni blogistaniaan.

[Disclaimerina vielä: tyylini olla on sanalla sanoen suorasukainen. Näin on ollut aina. Suvun Viisainta Naista lainaten: puolet sanoistani kuuluu minulle - ja puolet sinulle siinä, kuinka ne haluat kuulla.]

Kauhean aikaista vielä sanoa, miten elo kotikonnuilla, kokkikoulun penkillä, aikuisopintorahan tuella ja toistaiseksi vielä melko lailla ilman perheen ulkopuolisia sosiaalisia kontakteja lähtee menemään. Puhumattakaan siitä, minkälaisia valintoja tässä onkaan tullut tehtyä. Sen näyttää aika - mutta meanwhile, sit back and enjoy the ride. I know I will!

** Life as I knew it päättyi viime perjantaina, sanoo tämä draamakuningatar. Ihan omasta tahdostani siis -- mutta melkoisen ympäripyörähdyksen tein kahdessa viikossa. Mistä johtuen muuttokuorma on esimerkiksi edelleen pakkaamatta maamme pääkaupungissa, eikä tämän Uuden Elämän Raamit ole vielä oikein kenellekään päähenkilöistä kovin selviä...

5 kommenttia:

Miina kirjoitti...

"Life as I knew it" -kommentti vetää aina hiljaiseksi. Hirmuisesti tsemppiä uuteen ja tuntemattomaan!:)

Mari kirjoitti...

No etkä kyllä lopeta blogaamista. Just kun kaks päivää sitten mietin että kirjottaakohan kirsu enää koskaan, ja mitä sille kuuluu!

Terveisin toinen joka ei lainkaan tunne menettävänsä mitään tässä alaa vaihtaessaan.

Kirsi kirjoitti...

Miina - kiitos. Ja Mari: mä mietin susta ihan samaa alkuviikosta.. Hassua! Emmää siis kirjoottelemista lopeta, päinvastoin. Alan taas pitämään yhteyttä ystäviini täysin yksinpuolisesti *tirsk*. Mitä teille kuuluu ja mikset koskaan loihe lausumahan mitään intterwebissä?

Nuori Nainen kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Niin Ouluun kuin blogiin!

Kirsi kirjoitti...

Nuori Nainen, kiitos. Ja uusi blogituttavuus, ihan mahtavaa! Oulu on ehkä parhainta so far (täysin objektiivisesti siis tämä havainto, I know).

Pitääpä kipaista samalta istumalta lukukierrokselle: sullekin näkyy tuo keittiössä sompailu olevan tärkiää. Jee!