tiistai 18. lokakuuta 2011

Kahden työvuoron syvä rintaääni

Aloitin siis vihdoin eilen työssäoppimisjaksoni erään paikallisen yliopiston opiskelijaravintolassa. Näillä tietoa mun olisi tarkoitus oppia siellä ainakin jouluun - mutta todennäköisesti ensi kevääseen sitä, mitä kokkipuuhat Ihan Oikeasti Ovat. Porukka on linjaston molemmin puolin nuorta ja mukavaa -- eli fiilis on kaikkineen tosi jees, ainakin tällä tietoa.

Aamuvuoroilla olen aloittanut hommat - eli aamuseiskasta kahteen saakka on tullut päivystettyä kapustan varressa. Jopa niin, että eka rakkulakin on kämmensyrjään tacotäytteiden veivaamisesta saatu aikaan. Hihi. Sen siitä saa, kun kääntelee mausteita kuuteen kiloon jauhelihaa - puukapustalla. Jalat on myös useimmiten kotiinpäästyä melko lailla puhki, ja nestehukka melkoinen. Kuuman parilan ääressä huiskiessa ei vaan voi juoda liikaa. [Tai muista juoda yhtään, you pick your choice.] Mutta melkoista luottamusta ovat harkkaansa osoittaneet: eilen tosiaan päivystin parilalla possunfileiden ja lohiperhosten kanssa - huudellen annosten nousemisista lisukkeiden kanssa hääriville kokeille. Tänään puolestaan tarjoiltiin possuwokkeja ja noita tacoja ranujen kanssa - ja jouduin jopa ottamaan vastaan tilauksia ihkaoikeilta asiakkailta. Eli opiskelijoilta. Samma sak.

Koulunkäynti tökkii ehkä vähän pahemmin: lintsasin puolivahingossa eilisen viisituntisen opinahjossa. En varsinaisesti ollut kovin inspired viimeviikkoisesta opettajastamme, joka käytti 1,5h (!) siihen että 12 ihmistä (!!) kertoi nimensä ja miksi on valinnut juuri tämän kurssin. Minkä jälkeen opetus sisälsi mm. 'etsikää netistä, mitä tarkoitetaan hyvällä asiakaspalvelulla' -tasoisia viisauksia. Äänestin siis jaloillani: ehkä ne muut voi taitella servettejä kirjan malleista ja tunnistaa juomalaseja (niin, kouluruokalan kaikkia tuhansia erilaisia maitolaseja) meanwhile. Ensi viikolla on syysloma, jonka jälkeen onneksi vaihtuu opettaja. Tai sitten mun pitää vaan ehkä syrjäyttää se jollain ilveellä. We'll see...

Viikonloppuna on luvassa syyslomailua Katinkullassa neljän pienen serkkupojan, vanhempieni ja siskokullan kanssa. Kuun vaihteessa puolestaan suuntaan muuttoreissulle Helsinkiin: Niemen pojat tuovat laatikot perjantaiaamuna, ja sunnuntaihin mennessä paketti pitäisi saada semminkin kasaan, että sen voi roudata rekan konttiin ja kohti nelostietä. Kynnelle kykenevät ja muutenkin ihanaiset saa siis mieluusti tulla moikkaamaan mua perjantain ja sunnuntain välisenä yönä --- varttitunnin laatikonpakkauksesta kiitokseksi lupaan huudella oulua ja tarjoilla kumipottuja vaikka ja kuinka! Jee! Anyone? [Pliis..]

Nyt kutsuu höyhensaari aamuvuorolaista. Herätyksen ollessa ennen kuutta, pitäisi sänkyynkin malttaa ajoissa. Which is still to be seen. Minkä huomaa aamulla. Ngh.

Ei kommentteja: